L.A. Confidential (1997)

James Ellroyn romaaniin pohjautuva L.A. Confidential on yksi modernin elokuvahistorian parhaimmista rikos- ja poliisielokuvista. Erityisen suuri yleisömenestys se ei teatterikierroksellaan ollut, mikä osittain oli päänäyttelijöiden vika: Kevin Spacey, Russell Crowe ja Guy Pearce ovat nyt meille kaikille tuttuja, mutta 20 vuotta sitten Spacey oli ”vain” Oscar-palkittu sivuosanäyttelijä, Crowe päärooleihin tähtäävä nuori lupaus ja Pearce yhden kulttielokuvan tähti.

Brian Helgelandin (Payback) ja ohjaaja Curtis Hansonin yhdessä käsikirjoittama L.A. Confidential on kunnianosoitus 1940- ja 1950-lukujen film noir -elokuville – ilman alleviivattuja viittauksia. Mikäli L.A. Confidential olisi ”vain” nuoren nykypolven ohjaajan ilmiselvä kunnianosoitus ”mustalle elokuvalle”, olisi sekin kuvattu mustavalkoisena, varjoja hyödynnettäisiin jatkuvasti ja siinä olisi kohtauksia, missä mies ja nainen tapaavat sateisena yönä pikkukuppilassa valtatien varressa. Toisaalta, on Hansonin elokuvassa vähän sitäkin.

1950-luvun Los Angelesiin ja Hollywoodiin sijoittuva elokuva kertoo monimutkaisen tarinan muutamasta toisistaan täysin poikkeavasta rikospoliisista ja näiden yrityksistä ratkaista liian suuriksi käyviä rikostapauksia. Ed (Pearce) on uusi lisäys Los Angelesin poliisilaitoksen henkilökuntaan. Edin isä oli poliisi ja sai surmansa työssään, eikä tekijää koskaan saatu kiinni. Isänsä ansiosta hyvin esimiehensä poliisikapteeni Smithin (James Cromwell) tunteva Ed on ryhtynyt poliisiksi saadakseen kiinni kaikki roistot.

Jack (Spacey) ja Bud (Crowe) ovat ehtineet olla poliisina jo tovin. Jack on julkisuudennälkäinen, jonkinlaisesta tähteydestä ja taatusti vallasta unelmoiva kaappihomo, joka soveltaa lakia tarpeen vaatiessa. Hyvä mies hän on silti pohjimmiltaan, aivan kuten Budkin, joka aina soveltaa lakia omien tarpeidensa mukaan. Bud on oikeudentajuinen poliisi, jonka käsittelyssä varsinkin vaimonhakkaajat saavat opetuksen. Ed, joka puolustaa lakia ja oikeutta, tavoittelee myös omaa etuaan ja joutuukin heti törmäyskurssille näiden kahden Likaisen Harryn kanssa.

Ed, Jack ja Bud alkavat kukin tahoillaan selvittää uusinta tapaustaan, jotka kaikki alkavat ennen pitkää osoittaa samaan suuntaan. Tapauksiin liittyy korruptiota, huumeita, pimeää rahaa, murhia, raiskauksia ja Veronica Laken näköinen peroksidiblondi (Kim Basinger), josta tulee tahtomattaankin tarinan kohtalokas nainen – mutta ei sentään ilman omaatuntoa.

L.A. Confidentialin miljöö, tarina ja tapahtuma-aika ovat film noirille otollisia, mutta Hanson on tehnyt elokuvasta nykyaikaisen epookin sen sijaan, että hän olisi jäljitellyt film noirien visuaalista tai kerronnalista tyyliä. Esimerkiksi kertojaääntä tässä elokuvassa ei käytetä, eikä filmin epookkiluonnettakaan korosteta. Välillä katsoja voi hyvinkin unohtaa katselevansa 1940-luvulle sijoittuvaa filmiä.

Dante Spinottin kuvaama elokuva on visuaalisesti erittäin tyylikäs: kuvaus on värikylläistä ja tilaa on hyödynnetty esimerkillisesti. Film noirin maailman nykyaikaiseen elokuvantekoon yhdistävän filmin kerronta on erittäin nopeaa ja käsikirjoitus vesitiivis – siinä ei ole yhtään löysää, vaan koko elokuva on silkkaa toimintaa koko 138-minuuttisen kestonsa ajan. Tästä syystä se välillä tuntuukin todellista pidemmältä, sillä hengähdystaukoja ei ole – informaatiovirta on jatkuva. Ainoastaan elokuvan viimeisen kohtauksen tarpeellisuus ja mielekkyys jää kyseenalaiseksi.

Elokuvan kolmen päähenkilön hahmojen kehityksestä kertoo paljon se, että filmin alkupuolella katsojaa melkeinpä vaaditaan valitsemaan kolmikosta sen, johon eniten samastuu ja jonka puolelle asettuu. Elokuvan edetessä kuitenkin käy ilmi, että näissä kaikissa kolmessa on paljon sellaisia piirteitä, joita jokainen toivoisi omaavansa, joita he tietävät omaavansa ja joita he arvostavat. Tämä pitää myös huolen siitä, että katsoja välittää jokaisesta tarinan kolmesta sankarista.

L.A. Confidentialin valmistuessa Curtis Hansonin ohjaajaura oli kestänyt jo 25 vuotta, mutta tämä oli vasta hänen kahdeksas elokuvansa ja ensimmäinen täysosuma. Vuonna 2016 kuolleen ohjaajan uran tuotannossa L.A. Confidential on ehdoton ykkönen, vaikka myös Wonder Boys (2000) on korkeatasoinen teos.

LISÄMATERIAALI:

Muutamia dokumentteja ja haastatteluja sekä mainosmateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: