Fanny ja Alexander (1982)

Vuonna 1982 Fannyn ja Alexanderin valmistuessa Ingmar Bergman oli 64-vuotias ja valmis eläkkeelle. Elokuvan palveluksessa 1940-luvulta lähtien olleesta Bergmanista oli kasvanut vuosikymmenten varrella yksi elokuvahistorian merkittävimmistä ohjaajista ja käsikirjoittajista, jonka filmografia oli täynnä suuria klassikoita. Maine, arvostus, yleisömenestys ja kaikki mahdolliset palkinnot oli saatu ja saavutettu, mutta kaikkein henkilökohtaisin tarina oli vielä kertomatta.

Fannyssa ja Alexanderissa Bergman käsittelee omaa vaikeaa isäsuhdettaan ja lapsuutensa traumoja, mutta ei tee sitä ikävästi ja vain itselleen aukeavalla tavalla. 1900-luvun alun Ruotsiin johonkin nimeämättömään, keskisuureen kaupunkiin sijoittuva kolmituntinen elokuva kertoo kokonaisesta suvusta. Lämminsydäminen Helena Ekdahl (Gunn Wållgren) on iäkäs, mutta hyväkuntoinen isoäiti, joka on miehensä kuoleman jälkeen jäänyt perheensä helläkätiseksi johtajaksi. Varakas rouva on aina auttanut kolmea poikaansa: jatkuvasti vaimoaan pettävää Gustav Adolfia (Jarl Kulle), teatteria rakastavaa Oscaria (Allan Edwall) ja Carlia (Börje Ahlstedt), tuhlaajapoikaa, jonka menot ovat aina tuloja suurempia ja itseviha kasvaa päivältä päivältä.

Elokuvan alussa koko perhe kokoontuu viettämään joulua isoäidin luo lämpöä, värikkyyttä ja rakkautta pursuavaan taloon. Kaikki on vielä hyvin, mutta pian näin ei enää ole. Fanny (Pernilla Allwin) ja Alexander (Bertil Guve), Oscarin ja tämän nuoren, kauniin Emelie-vaimon (Ewa Fröling) lapset menettävät pian isänsä. Emelie menettää samalla toivonsa, ja tilaisuuden tullen piispa Vergérus (Jan Malmsjö) ottaakin Emelien vaimokseen. Emelie ja lapset muuttavat pappilaan, josta kaikki ilo, elämä ja nautinto on visusti pidetty poissa ja nauru kitketty pois. Edessä on kurja elämä, ellei jotakin tehdä.

Gustav Adolf puolestaan on Alma-vaimonsa (Mona Malm) suuri rakkaus, vaikka vaimo hyvin tietää miehensä naisseikkailut. Isoäiti Helena puolestaan tapaa vanhan ystävänsä, juutalaisen Isakin (Erland Josephson), jonka kanssa he muistelevat vanhoja hyviä, viattomia aikoja. Helena aavistaa, minkälaiseksi maailma on pian muuttumassa

Bergman kuvaa 188-minuuttisessa elokuvassaan koko elämän – lapsuuden, nuoruuden ja vanhuuden – eri hahmojen kautta. Siinä ovat läsnä kaikki meille tutut ihmiskohtalot ja -tyypit, hyvät ihmiset hyvinä ja huonoina hetkinään sekä ne lopulta melkoisen harvat yksinkertaisesti pahat ja ikävät ihmiset, joiden vaikutus on sitäkin suurempi.

Elokuva on nimetty Fannyn ja Alexanderin mukaan, mutta nämä lapset saavat elää vain vanhempiensa ja uuden isäpuolensa suvaitsemalla tavalla. Samalla, kun Helena viettää elämänsä ehtoopuolen seesteistä aikaa, Emelie kärsii nuorena naisena vanhan ja vanhoollisen papin vaimona ja Alexander pappi-isäpuolensa silmätikkuna ja kuritustoimenpiteiden kohteena. Se, miten piispan toiminta poikaan ja tämän loppuelämään tulee vaikuttamaan, on hyvin selkeästi nähtävissä. Bergman kuvaa häpeilemättä ja rehellisesti omaa suhdettaan isäänsä, eikä anna tälle tippaakaan armoa vielä vanhuksenakaan.

Fannyssa ja Alexanderissa on suuren romaanin filmatisoinnin tuntu, vaikka se pohjautuu Bergmanin alkuperäiskäsikirjoitukseen. Varsinkin tämän elokuvan perusteella Bergmanilla olisi voinut olla hieno tulevaisuus myös kirjailijana, mutta kaikkien onneksi hän kuitenkin päätyi elokuvien pariin.

Fanny ja Alexander on Bergmanin varmasti helpoiten lähestetyttävä elokuva. Vaikka filmi vain alkaa joulusta, on sen jouluinen, sadunomainen ja lämminhenkinen tunnelma säilytetty lähes koko kolmituntisen elokuvan ajan. Ainoastaan Fannyn ja Alexanderin elämä piispan luona on kylmää ja kolkkoa, väritöntä, mutta näissäkin kohtauksissa Bergman pitää hyvää huolta tarinansa sankareista.

Sven Nykvistin kuvaus, lavastus- ja puvustusryhmän työ sekä Bergmanin hellä ote omasta tarinastaan ovat luoneet totisesti yhden elokuvahistorian kauneimmista ja inhimillisimmistä töistä. Tapa, millä Bergman on tehnyt suurelokuvan ilman mitään suurelokuvan maneereja, on kiehtovaa katseltavaa.

Bergman teki Fanny ja Alexanderin alun perin 312-minuuttiseksi televisiosarjaksi, joka kuitenkin ennen tv-esitystä leikattiin 188-minuuttiseksi elokuvaksi. Maailmanlaajuisen suurmenestyksen saanut elokuva voitti neljä Oscaria: parhaan vieraskielisen elokuvan, kuvauksen, lavastuksen ja pukusuunnittelun palkinnot, täysin oikeutetusti. Nyt Blu-ray- ja DVD-formaateissa julkaistut kokoelmat sisältävät elokuvaversion lisäksi myös alkuperäisen televisiosarjan. Ikävä kyllä teosten kuva on rajattu uudelleen 1.66:1-kuvasuhteesta 1.78:1-kuvasuhteeseen. Se on vandalismia ja suoranainen rikos.

LISÄMATERIAALI:

 312-minuuttinen televisiosarjaversio, dokumentti elokuvan teosta sekä Bergmanin haastattelu. Kaikissa lisämateriaaleissakin on suomenkieliset tekstitykset.

BLU-RAY-JULKAISU: