Madame (2017)

Ranskalaiskirjailija Amanda Sthersin toinen elokuvaohjaustyö Madame on sydämellisen julma kuvaus uusrikkaista ja työläisistä, ulkoisesta kauneudesta ja menestyksestä vastaan sisäinen kauneus sekä rakkauden hinnasta.

Sthersin ja Matthew Robbinsin käsikirjoittama elokuva sijoittuu nätisti kuvattuun kesäiseen Pariisiin. Komeassa suuressa talossa asuva yhdysvaltalainen liikemies Bob (Harvey Keitel) viettää hyviä ehtoopäiviä kolmekymmentä vuotta nuoremman Anne-vaimonsa (Toni Collette) kanssa. Pankkitili alkaa tyhjetä, mutta sitä Bob ei vaimolleen kerro, vaan alkaa suunnitella miljoonien arvoisen maalauksen myymistä. Sitä varten paikalle kutsutaan taidekauppias (Michael Smiley), mutta kun illallispöytään on tulossa kolmetoista ihmistä, taikauskoinen Anne määrää kotiapulaisen esittämään yhtä vierasta. Espanjalaisesta Mariasta (Rossy de Palma) tekaistaan salaperäinen ylhälistönainen, johon taidekauppias iskee heti silmänsä. Kiinnostaako brittiläistä rahamiestä kuitenkaan mikään muu kuin raha?

Madame kuvaa mauttomuuksia: rahaa naineella Annella ei ole makua, koska sitä ei rahalla saa. Taidekauppias David puolestaan on mauton ihminen kaikin puolin, mutta osaa esittää mukavaa – ja saattaa hänessä jotain hyvääkin olla. Madamen ihmiset eivät ole yksiulotteisia eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja, mutta lopulta elokuvan yksinkertaisuudessaan kaunis lopetus on vain aitouden ja ihmisyyden puolella.

Legendaarinen Harvey Keitel lähentelee jo kahdeksaakymmentä ikävuotta, mutta hänen energiassaan ja charmissaan se ei näy. Keitel on edelleen kiinnostava sellaisissakin rooleissa, joissa ei paperilla ole juuri mitään aineksia. Colletten roolihahmo on paljon herkullisempi, eikä kokenut Collette petä. Silti show’n varastaa Rossy de Palma, joka tuohon tähän eurooppalaiseen elokuvan aitoa välimeren elinvoimaa ja intensiivisyyttä. Kuvaaja Régis Blondeaun kädenjälkikin on kauneimmillaan de Palman kohtauksissa.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: