Hidden Figures – varjoon jääneet (2016)

NASA:n unohdetuista mustaihoisista naismatemaatikoista kertova Hidden Figures – varjoon jääneet oli tämän vuoden Oscar-kilvassa ehdolla parhaan elokuvan, sovitetun käsikirjoituksen ja naispääosan kategorioissa, muttei voittanut ensimmäistäkään pystiä. Siihen on yksinkertainen selitys: se ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä elokuva.

Elokuvan ohjannut sekä osittain käsikirjoittanut ja tuottanut Theodore Melfi debytoi ohjaajana keskinkertaisella St. Vincent -draamakomedialla (2014). Vaikka Hidden Figures toikin hänelle kaksi Oscar-ehdokkuutta, on Melfi myös vastuussa elokuvan suurimmista ongelmista: liian kaavamaisesta, tuttuja polkuja tallaavasta juonesta ja historiallisten tosiasioiden alleviivaamisesta.

Taraji P. Henson, Octavia Spencer ja Janelle Monae näyttelevät kolmea älykästä naista, jotka työskentelevät NASA:n laskentaosastolla – mustien laskentaosastolla. Eletään 1960-luvun alkupuolta, ja Yhdysvallat kilpailee Neuvostoliiton kanssa avaruuden herruudesta. Kun neukut lähettävät Juri Gagarinin avaruuteen, NASA:n johtaja Al Harrison (Kevin Costner) on heittämässä kirveen kaivoon: neukut ovat kaikessa heidän edellään. Samaan aikaan kun NASA on hankkimassa ensimmäisen IBM:n tietokoneensa, matemaatikko Katherine (Henson) löytää tiensä NASA:n ytimeen ja Harrisonin alaisuuteen.

Katherinella on muihin matemaatikkoihin ja analyytikoihin nähden kaksi ongelmaa: hän on nainen ja vieläpä musta. Melfi ja käsikirjoittajakumppani Allison Schroeder ovat joutuneet tekemään tämän suhteen vaikean valinnan: kuvatako kaikki valkoiset ja miehet sovistineistiksi ja rasisteiksi, leimata muutama näistä moisiksi vai kuvata heidät kaikki ihmisinä, jotka eivät ole sen enempää sovistineja kuin rasistejakaan, vaan he elävät ja toimivat kuten tuohon aikaan tapana oli. Melfi ja Schroeder ovat valinneet viimeisen vaihtoehdon. Siinä menee samalla hyviä ja helppoja dramaattisia aineksia hukkaan, mutta toisaalta sovitteleva, elokuvan katsojien inhimillisyyteen vetoava lähestymistapa tulee paremmin ilmi. Toki Katherinella menee kerran kuppi nurin ja hän antaa kuulua mielipiteensä mustien ja naisten asemasta, ja mukana on yksi koppava valkoinen akka (Kirsten Dunst), joka saattaa olla rasistikin.

Hidden Figures – varjoon jääneet keskittyy enemmän kertomaan näistä todellisista ihmisistä ja 1960-luvun Yhdyvaltojen rotuerottelusta ja naisten asemasta kuin niistä historiallisista tapahtumista, minkä ympärille tarina rakentuu. John Glennin matka avaruuteen ja NASA:n edistysaskeleet avaruusteknologian parissa jäävät auttamatta kaiken taustalle. Sitten lopulta elokuva venähtää turhan pitkäksi, kun tekijät päättävätkin seurata tarkkaavaisesti Glennin avaruusmatkaa tv-katsojien seurassa – vaikka kaikki lopputuloksen tietävätkin.

Lämpimissä väreissä kuvattu elokuva sijoittuu lähes kokonaan sisätiloihin. Ajankuva on myös lavastuksen ja puvustuksen osalta onnistunut.

 
LISÄMATERIAALI:

Melfin ja Hensonin kommenttiraita, poistettuja kohtauksia, muutamia dokumentteja sekä kuvagalleria.

BLU-RAY-JULKAISU: