Once Upon a Time in Venice (2017)

Maineensa perusteella Bruce Willis on yksi Hollywoodin vittumaisimmista miehistä, mutta silti hän osaa ainakin esittää mukavaa, kun sopiva rooli tarjoutuu. Willisin filmeissä huumorilla on aina ollut osansa, mutta komediasarjasta aikanaan pinnalle tullut Willis on sittemmin harvakseltaan nähty varsinaisissa komedioissa. Once Upon a Time in Venicessä 62-vuotias Willis näyttelee ensimmäisen pääroolinsa komediaelokuvassa seitsemään vuoteen.

Kalifornian Venicessä asuva Steve (Willis) on entinen poliisi, joka ainakin yrittää elättää itsensä yksityisetsivänä. Työnsä lisäksi hänellä on vain naisseikkailunsa ja sisarensa (Famke Janssen), tämän tytär (Emily Robinson) ja näiden Buddy-koira. Valkoinen pikkupiski on Steven paras ystävä. Helvetin sekavien tapahtumien jälkeen huumeparoni (Jason Momoa) varastaa Buddyn, jonka Steve tietysti aikoo hankkia takaisin. Siinä samalla pitäisi selvittää kaverin auto-ongelma, päästä karkuun petikaverin verta janoavista veljistä, tehdä töitä kiinteistömagnaatille (Adam Goldberg), joka lupaa jutun selviämisestä palkkioksi Steven vanhan talon. Soppaan liittyyvät myös John (Thomas Middleditch), Steven työpari ja oppipoika, sekä Dave (John Goodman), Steven vanha ystävä, joka käy läpi avioeroa kauniista vaimostaan (Elisabeth Röhm). Eikä sovi unohtaa Yuria (Ken Davitian), venäläistä koronkiskuria.

Robb ja Mark Cullenin käsikirjoitus on niin sekava ja täyteen tupattu, että kaikkea ehditään käsitellä vain pintapuolisesti. Se ei toisaalta haittaa, kun mikään elokuvan osa-alueista ei ole niin kiinnostava, että jaksaisi siitä sen enempää kiinnostua. Ainoastaan John Goodmanin näyttelemä ikääntyvä, elämän päähän potkima kaveri on kiinnostavampi kuin Willisin hahmo. Willisin roolisuorituksesta puolet on rutiinia ja loput maneeria.

Kaiken tämän sekamelskan sisälle kätkeytyy erittäin yksinkertainen juoni, joka pitää kaiken juuri ja juuri kasassa. Poukkoileva käsikirjoitus ja kerronta toisaalta pitävät tylsyyden loitolla, ellei katsoja sitten tympäänny juuri tähän sekavuuteen. Elokuvaohjaajana debytoivan Mark Cullenin kerronta ja visuaalinen näkemys ovat mitäänsanomattomia, mutta jos rehellisiä ollaan, niin kuka enää odottaa Willisin elokuvilta yhtään mitään?

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU