Gold (2016)

Stephen Gaghan ei ole itseään ainakaan työllä rasittanut: tällä vuosituhannella mies on kirjoittanut kuusi elokuvaa ja ohjannut kolme. Laatu on toki ollut sen mukaista: Gaghan voitti Oscarin Steven Soderberghin Trafficin (2000) käsikirjoituksesta ja löi itsensä läpi ohjaajana Syrianalla (2005). Gold on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä yli kymmeneen vuoteen.

Öljyteollisuutta kuvanneen Syrianan jälkeen Gaghan käsittelee kultakaivostoimintaa. Tällä kertaa käsikirjoitus ei ole hänen käsialaansa, vaan siitä on vastannut käsikirjoittajakaksikko Patrick Massett ja John Zinman, joiden ainoa edellinen elokuvakäsikirjoitus on Lara Croft: Tomb Raideriin (2001). Sen jälkeen televisiolle työskennelleen kaksikon uusin teos on sitä, mitä siltä odottaakin: tämäntyyppisten ryysyistä rikkauksiin ja takaisin ryysyihin -tarinoiden kliseiden kierrätystä. Se, tuleeko siitä yhtään parempaa elokuvaa, on taas kiinni ohjaajasta ja näyttelijöistä.

Matthew McConaughey näyttelee 1980-luvun lopulla liki kaiken menettänyttä Kennyä, joka on seurannut isäänsä kaivosbisnekseen. Kennyllä ei ole rahaa, mutta hänellä on alkoholiongelma, pälvikalju ja iso kaljamaha – sekä kaunis vaimo (Bryce Dallas Howard). Öisessä unessaan Kenny näkee Indonesian vehreän jokimaiseman, missä hän uskoo olevan kultaa. Indonesiassa asuva kollega Michael (Edgar Ramírez) on hänkin menettänyt liki koko omaisuutensa, mutta on valmis yhteistyöhön Kennyn kanssa. Kenny järjestää pienen rahoituksen, minkä turvin aluetta voidaan alkaa tutkia. Ennen pitkää kaksikko osuu kirjaimellisesti kultasuoneen, mistä seuraa nopea rikastuminen, kuuluisuus ja yllättävä tuho.

Tositapahtumiin perustuva, mutta tapahtumat eri aikaan sijoittava ja melko paljon taiteellisia vapauksia ottava Gold on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on aivan liian ennalta arvattava kuvaus pakkomielteestä, menestymisen pakosta ja äkkirikastumisesta sekä liike-elämän karuudesta. Toisaalta taas Gaghan on ohjaajana sen verran pätevä, että hän saa elokuvan kulkemaan hyvin, eksoottiset lokaatiot ja lähimenneisyyden epookki lisäävät katsojan viihtyvyyttä ja elokuvan viehättävyyttä. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun maailman esteettinen rumuus on kaunista, kun sitä osataan oikein hyödyntää. Robert Elswitin (There Will Be Blood) kuvaus on pätevää ja riittävän komeaa. Indonesiaan sijoittuvissa, mutta Thaimaassa kuvatuissa jaksoissa on mukana muutamia epätarkkoja ja erittäin rakeisiakin kuvia, mutta tässäkin tapauksessa rumuus kaunistaa.

Itsensä roolia varten lihottanut McConaughey tekee hyvän roolin riivattuna Kennynä, jolle Ramírezin Michael luo täydellisen vastapainon. Howardin tehtävänä on lähinnä olla kaunis ja kärsivä vaimo, mistä hän hyvin suoriutuukin.

 
LISÄMATERIAALI

Ohjaajan kommenttiraita, poistettu kohtaus ja muutama dokumentti.

BLU-RAY-JULKAISU