Majuri Dundee (1965)

Sam ”Bloody Sam” Peckinpahin kolmas elokuva Majuri Dundee oli huomattavasti suurempi tuotanto kuin hänen kaksi ensimmäistä filmiään, jotka olivat molemmat länkkäreitä. Lännenelokuvaksi on myös Majuri Dundee luokiteltu, sillä vaikka siinä ei ole lehmipoikia tai revolverisankareita, on siinä intiaaneja ja tapahtuma-aikakin on lännenfilmille ominainen.

Peckinpahin yhdessä Harry Julian Finkin (Likainen Harry, Jääasema Zebra) ja Oscar Saulin (Viettelysten vaunu) käsikirjoittama elokuva uskottelee katsojalle olevansa tositarina, vaikkei se sitä olekaan. Elokuvan kertojana toimii nuori sotilas (Jim Hutton), joka kertoo olevansa sisällissodan aikaisen yhteenoton ainoa selviytyjä. Tim oli yksi niistä kourallisesta miehiä, jotka lähtivät majuri Dundeen (Charlton Heston) kanssa pelastamaan intiaanien kaappaamat lapset ja tuhoamaan apassipäällikkö Sierra Charriban (Michael Pate) ryöstelevän ja murhaavan joukkion.

Majuri Dundee saapuu lähellä Meksikon rajaa sijaitsevan vankileirin johtajaksi, mutta ei ole kiinnostunut huolehtimaan vangeista. Käynnissä olevan sisällissodan taisteluissa kunnostautunut, mutta ylempiarvoisiaan suututtanut Dundee on saanut rangaistuksekseen hoitaa tällaista sotatoimialueen ulkopuolella olevaa pestiä. Kun hänelle avautuu mahdollisuus käydä taisteluun intiaaneja vastaan, ei mies aikaile. Hän alkaa etsiä vapaaehtoisia miehiä vangeistaan, joiden joukossa on Dundeen vanha ystävä kapteeni Tyreen (Richard Harris), joka on nyt etelävaltioiden sotilas. Ennen pitkää omalaatuinen joukkio pääsee matkaan, jonka aikana käy selväksi Dundeen pakkomielle tappaa Sierra Charriba.

Moby Dickistä innoitusta saanut Majuri Dundee on melko ilmiselvä muunnelma Herman Melvillen klassikkoromaanista, mutta vastaavanlaisen pakkomielteen kuvauksena sen kirjoittajat ovat varmasti tahtomattaankin imeneet vaikutteita Melvillen romaanista. Ehkä sitä olisi pitänyt lainata enemmänkin, sillä Majuri Dundee ei ole kovin tasapainoinen filmi. Siihen vaikuttaa sekä käsikirjoitus että filmin ohjaus ja toteutus ylipäänsä.

Filmin alku lupailee nopeatempoista tai ainakin suurisuuntaista sotafilmiä, mitä se myöhemmin onkin, mutta vain hetken ajan. Näissä verisissä kohtauksissa esitellään sitä samaa kuvastoa, jonka tyylin Peckinpah kehitteli huippuunsa seuraavassa elokuvassaan, Hurjassa joukossa (1969). Paras teho taistelukohtauksista katoaa, kun niitä edeltävä odottelu, jäljittäminen ja henkilökemioiden yhteentörmäykset alkavat viedä turhan paljon aikaa ja olla tempoltaan liiankin verkkaisia.

Peckinpahin kerrotaan riehuneen elokuvan kuvauksissa hänelle ominaiseen tapaansa, ja Heston kertoi myöhemmin joutuneensa itse ohjaamaan osan elokuvasta, kun Peckinpah oli liian humalassa työntekoon. Niin tai näin, jotakin ongelmia varmasti on ollut, koska lopputulos on niin epätasainen. Toisinaan Peckinpahin tyyli ja uudenaikaisuus tulee esiin, mutta Majuri Dundeessa on myös hyvin jopa omana aikanaan vanhanaikaiseksi käynyttä kerrontaa ja näyttelijäntyötä. Hestonin, Harrisin, James Coburnin ja varsinkin Slim Pickensin roolisuoritukset menevät vähän hukkaan, kun tyyli on hakusessa.

Majuri Dundeessa ei ole sellaista suurelokuvan makua, mitä siihen on yritetty hakea. Parhaimmissa jaksoissaan ja kohtauksissaan se on erittäin mielenkiintoinen, väkevä ja tehokas, mutta kokonaisuudesta ei voi sanoa samaa. Peckinpahin viidentoista pitkän elokuvan joukossa se sijoittuu huonompaan päähän.

 
LISÄMATERIAALI:

Vuonna 1965 tuotettu dokumentti elokuvan stunteista 16 mm:n mv-versiona ja 8 mm:n videonauhalta pelastettuna värifilminä, poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, vuonna 2005 sävelletty uusi musiikkiraita, Peckinpahiin perehtyneen nelikon kommenttiraita, trailereita, teasereita, ym.

DVD-JULKAISU:

Uusintapainoksena saatavilla vain osana Cowboy Classics Vol 2. -DVD-kokoelmaa (2016).