Parhaat vuodet (1946)
|
THE BEST YEARS OF OUR LIVES Ohjaus: William Wyler 2 tuntia 43 minuuttia |
Sotakirjeenvaihtaja MacKinlay Kantorin pienoisromaaniin pohjautuva Parhaat vuodet oli ensimmäinen ja merkittävin toisen maailmansodan veteraanien kotiinpaluuta kuvaava elokuva. Liki kolmituntinen mustavalkoinen suurfilmi oli aikansa filmiksi poikkeuksellisen suorapuheinen, rehellinen ja samaan aikaan juuri niin romanttinen ja tulevaisuuteen uskova kuin tällaisen filmin pitää ollakin.
Kahdeksalla Oscarilla palkittu elokuva alkaa pian sodan päättymisen jälkeen. Ilmavoimissa pommikoneessa palvellut Fred (Dana Andrews), rintamalla joukkoja johtanut Al (Fredrich March) ja taisteluissa molemmat kätensä menettänyt Homer (Harold Russell) ovat kaikki samalla lentokentällä odottamassa paluulentoa pieneen kotikaupunkiinsa perheittensä ja puolisoittensa luokse. Hyvin erilaisissa tehtävissä sodassa olleet miehet olivat hyvin erilaisissa tilanteissa myös sotaan lähtiessään, mutta kotimatkalla aseveljeys saa heidät ystävystymään hyvin nopeasti.
Kotikaupunkiin saavuttua reilu kolmikymppinen Fred, viisikymppinen Al ja parikymppinen Homer tapaavat läheisensä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Pennitön, hanttihommia ennen sotaa tehnyt Fred saa kuulla nuoren vaimonsa muuttaneen kaupunkiin ja ottaneen pestin tarjoilijana yökerhossa. Al puolestaan on menestynyt pankkiiri, joka asuu komeassa asunnossaan yhdessä kauniin vaimonsa Millyn (Myrna Loy) ja kauniin tyttärensä Peggyn (Teresa Wright) kanssa. Nuorta Homeria odottavat kotona rakkaat vanhemmat, pikkusisko sekä viereisessä talossa asuva nuoruudenrakastettu Wilma (Cathy O’Donnell). Kotiinpaluu on vaikein Homerille, joka kolmikosta ainoana palaa sodasta myös fyysisiä vammoja kärsineenä.
Teresa Wright ja Dana Andrews. Kuva: Samuel Goldwyn
Robert E. Sherwoodin (Rebekka, Piispan vaimo) käsikirjoittama elokuva seuraa näiden kolmen miehen paluuta kotiin ja totuttelua siviilielämään. Sotakokemukset näkyvät ja välillä niitä tuodaan esiin repliikeinkin, kuten Fredin kohdalla; sodan jälkeen Fred ei ole enää halukas palaamaan hanttihommiin, vaan tähtää korkeammalle. Al puolestaan ei voi enää nähdä pankkiirintyössään ihmisiä vain sijoituskohteina. Homerin ongelmat liittyvät kaikki siihen, miten hänen on tultava toimeen ilman käsiä. Hän myös uskoo nuoren nätin tyttöystävänsä ansaitsevan paremman tulevaisuuden kuin kädettömän miehen vaimona olemisen.
Homerin rooliin valittiin näyttelijänä täysi ensikertalainen Harold Russell, joka oli oikeasti menettänyt sodassa molemmat kätensä. Roolistaan sekä sivuosanäyttelijän Oscarin että erikois-Oscarin voittanut Russell suoriutuu tehtävästään kunnialla, vaikka hänen läsnäolonsa suurin syy on tietysti olla rehellinen ja aito, ei näytellä. Homerin hahmo on invalidi, joka menetti sodassa muutakin kuin vain nuoruutensa parhaat vuodet ja viattomuutensa. Monista muista sotaveteraaneista poiketen hänen jokapäiväinen elämänsä ja arjen kaikkein tyypillisimmät askareet ovat nyt huomattavasti vaikeampia, osa jopa mahdottomia. Liian tarkkaan näitä vaikeuksia ei kuvata, koska silloin lopputulos olisi vielä traagisempi ja toisaalta vähemmälläkin viesti menee perille.
Homerin hahmo näyttää aitouden kautta sen, miten sodan ja elämän tuomista suuristakin kolhuista voi selvitä. Fredin ja Alin kohdalla kuvataan paljon kevyempiä asioita, ja heidän tarinansa menee myös tavanomaisemman Hollywood-draaman puolelle, kun onnettomasti naimisissa oleva Fred rakastuu Alin tyttäreen Peggyyn. Peggynä nähtävän Teresa Wrightin roolisuoritus ja läsnäolo tuo elokuvaan lämpöä ja kauneutta siinä missä Russellin läsnäolo realismia. Romantiikan ja draaman vastapainoksi on runsaasti komiikkaa, muun muassa yksi pitkä jakso, joka kuvaa sotilaskolmikon hauskaa baarikierrosta.
Parhaat vuodet oli ohjaaja William Wylerin ensimmäinen tuntuvasti tavanomaista pidempi elokuva, millaisia hän myöhemmin teki enemmänkin. Hieno käsikirjoitus, loistavat roolisuoritukset, Gregg Tolandin mainio deep focus -kuvaus ja Wylerin kyvyt ohjaajana – niin visuaalisena kuin tarinankertojanakin – pitävät huolen siitä, että yli 170-minuuttisenakaan elokuva ei ole lainkaan liian pitkä. Tilanteille ja ihmisille jää sopivasti aikaa kehittyä. Wyler on tällä kertaa keskittynyt myös kuvauksessa realismiin: lavastukset ovat ahtaita kuin oikeat kodit, valaistuksessa ei ole hyödynnetty varjoja eikä mukana ole yhtään kuvaa, jonka ainoa oikeutus mukaan pääsyyn olisi sen esteettinen kauneus.
Parhaissa vuosissa on mukana muutama pieni, mutta mieleenpainuva seikka, jotka omalta osaltaan ovat pitäneet sen tuoreena ja estäneet filmiä vanhentumasta: siinä puhutaan kolmannesta maailmasodasta samoin argumentein ja samalla asenteella kuin tänäkin päivänä, ja sen lisäksi viittaukset seksiin ja suhteisiin ovat 1940-luvun elokuvalle poikkeuksellisen suorasukaisia. Tämä kaikki liittyy Wylerin pyrkimyksiin kohti aitoutta, Hollywood-tyyliin
LISÄMATERIAALI:
Elokuvan traileri.
DVD-JULKAISU:
Julkaisija: | Universal Sony, 2017 |
Tekstitys: | Suomi, norja, tanska, ruotsi, ym. |
Ääni: | Dolby Digital 1.0 |
Kuva: | 4:3 (1.33:1), mustavalkoinen |
Levyjä: | 1 |