The Hateful Eight (2015) [Blu-ray]

thehatefuleightbd

THE HATEFUL EIGHT
Yhdysvallat 2015

Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Tuotanto: Richard N. Gladstein, Stacey Sher, Shannon McIntosh
Pääosissa: Samuel L. Jackson, Kurt Russell, Jennifer Jason Leigh

2 tuntia 48 minuuttia

Quentin Tarantinon kahdeksas elokuva ohjaajana (jos Neljää huonetta ja Sin Cityä ei lasketa) on monellakin tapaa harvinainen nykypäivän filmiksi. The Hateful Eight on suurella rahalla tehty, nälkävuoden pituinen lännenfilmi, joka on vieläpä kuvattu 70 mm:n levyiselle filmille. Yhdysvalloissa 185-minuuttisena julkaistusta elokuvasta lähetettiin ulkomaille 168-minuuttinen versio, joka sekään ei ole lainkaan liian lyhyt.

The Hateful Eight jatkaa Tarantinon edellisen elokuvan, Django Unchainedin (2012), jalanjäljillä lännenelokuvagenressä ja genrelle epätyypillisesti päähenkilö on tummaihoinen. Talviseen Wyomingiin sijoittuvassa elokuvassa palkkionmetsästäjä, tämän vanki, toinen palkkionmetsästäjä ja läheisen kaupungin tuleva sheriffi päätyvät samoihin vankkureihin, jotka matkaavat pois lumimyrskyn tieltä syrjäiseen majataloon. Majatalon omistajat eivät ole paikalla, vaan sen sijaan tuvan lämmössä istuskelee pyöveli, karjapaimen, majatalon meksikolainen palkollinen sekä sisällissodassa palvellut etelävaltojen kenraali. Lumimyrsky pitää miehet visusti samassa paikassa. Kaikilla heistä on jotain salattavaa, osa tuntee toisensa ennestään ja joku majatalon neljästä muukalaisesta aikoo viedä palkkionmetsästäjän vangitseman naisen.

Elokuvan näyttelijäkaarti on nimekäs ja värikäs. Kurt Russell nähdään mahtavaviiksisenä palkkionmetsästäjänä, tavallaan mukavana miehenä, joka kuitenkin huoletta hakkaa vangitsemaana naista. Jennifer Jason Leigh näyttelee tuota naista, Daisya, jonka tehtävänä on lähinnä ottaa turpaan palkkionmetsästäjältä, mutta myöskin provosoida tätä ja kaikkia muita. Daisyn roolissa olisi aivan yhtä hyvin voitu nähdä mies, jolloin Daisyn rooli huono-onnisena nyrkkeilysäkkinä ei olisi herättänyt pahennusta. Nyt, kun roolin näyttelee nainen, se on heti silkkaa naisvihaa (joidenkin silmissä).

Tummaihoisena, pohjoisvaltojen puolella palvelleena majuri Marquis Warrenina (jonka nimi on sattumalta sama kuin Charles Marquis Warrenilla, TV:n länkkärisarjojen ja Elviksen Charro!:n ohjaajalla) nähdään Samuel L. Jackson, jolla on hänelle tyypillinen rooli mustana miehenä, joka pitää puolensa myös silloin, kun vastassa on neekereistä painajaisia näkevä etelävaltojen kenraali (Bruce Dern). Tähän soppaan liittyvät myös Tim Rothin näyttelemä englantilainen pyöveli – Roth on selvästi päässyt Christoph Waltzin rooliin –, Michael Madsenin näyttelemä karjapaimen, Demián Bichirin mystinen meksikolainen Bob, ajuri O.B. (James Parks) sekä uusi sheriffi (Walton Goggins), joka on viimeisen päälle etelän juntti.

Värikäs hahmokavalkadi on Tarantinon elokuville tyypillistä, jopa niin, että ne alkavat jo toistaa itseään. Vielä tyypillisempää Tarantinon filmeille ovat visuaalisesti upeat kohtaukset ja elokuvan dialogipainotteisuus. Tällä kertaa elokuvassa ei kuitenkaan ole yhtäkään yksittäistä visuaalisesti säväyttävää kohtausta. Robert Richardsonin 70 mm:n filmille kuvaama elokuva on tietenkin kaunis ja laajakuvafilmi mitä suurimmassa määrin, mutta tämän tekniikan mahdollisuuksista ei oteta läheskään kaikkea irti. Lähes koko kolmituntinen elokuva tapahtuu yhden majatalon sisätiloissa. Erittäin laajaan kuvaan on toki saatu mahdutettua tämä ”näyttämö” enemmän kuin hyvin, vaikkei siitä televisiosta katsellessa niin suurissa määrin pääsekään nauttimaan. Yhteen paikkaan keskittyminen vie myös katsojan vahvasti keskelle elokuvan tapahtumia, sinne jonnekin 1800-luvun lopun ja 1990-luvun alun Villiin länteen.

Tarantinolle tyypilliset viittaukset menneiden vuosien klassikko- ja kulttiklassikkoelokuviin ovat nytkin mukana, mutta vähäisemmässä määrin. Moni asia viittaa John Fordin Etsijöihin (1956), ei vähiten Fordin filmin kuuluisimman kuvan kierrätys tässä, kun taas musiikin on säveltänyt Ennio Morricone, Sergio Leonen länkkärien säveltäjämestari.

The Hateful Eight on välillä niin staattinen ja jatkuvasti siinä määrin dialogipainotteinen, että voisi helposti luulla kyseessä olevan näytelmän elokuvasovitus. Se on kyllä jatkuvasti kiinnostava, filmin parhaimmat roolisuoritukset ovat loistavia ja kameratyöskentely on huippuluokkaa. Tarantino on päässyt urallaan siihen vaiheeseen, jossa hänellä on vapaat kädet tehdä mitä hän haluaa. Se näyttää tarkoittavan sitä, ettei häntä voi kukaan käskeä tiivistämään ja keskittymään olennaiseen. Seurauksena on kolmituntinen elokuva, jossa on vähän toimintaa, mutta paljon puhetta.

tahtitahtitahtitahti2tahti2

 
LISÄMATERIAALI

Kaksi dokumenttia elokuvan teosta.


BLU-RAY-JULKAISU

  Julkaisija: Scanbox Entertainment
  Tekstitys: Suomi, norja, tanska, ruotsi
  Ääni: DTS-HD Master Audio 5.1
  Kuva: 16:9 (2.76:1)
  Levyjä: 2

16

blu ray dvd

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).