Accidental Love (2015)

Huolimatta siitä, että David O. Russell on ohjannut peräkkäin kolme parhaan elokuvan Oscarista kilpailutta filmiä (Taistelija, Unelmien pelikirja ja American Hustle), hänen viimevuotinen elokuvansa Accidental Love jäi Pohjois-Amerikassa ilman laajaa teatterilevitystä ja saapuu Suomessakin suoraan DVD-levitykseen. Syy on yleisessä tiedossa.

Russell aloitti Accidental Loven, silloin Nailed-nimisen, satiirin kuvaamisen jo vuonna 2008, mutta tuotanto kärsi rahaongelmista, työntekijöiden palkat olivat myöhässä ja kuvaukset keskeytettiin useita kertoja. Kuvaukset jäivät lopulta pysyvästi kesken, ja kun niitä pari vuotta myöhemmin jatkettiin, Russell ei enää ollut mukana. Elokuva leikattiin kasaan ilman Russellia, joka otti nimensä pois elokuvasta ja korvasi sen Stephen Greene -salanimellä.

Vaikka Accidental Loven kuvaukset jäivät alkuperäiseltä ohjaajalta kesken, ei se näy itse elokuvassa kuin vasta loppupuolella, josta puuttuu selvästi vähintään yksi kohtaus, vaikka kohtauksen sisältö – tai ainakin sen loppuratkaisu – on kyllä ilmiselvä.

Al Goren Kristin-tyttären kirjoittamaan romaaniin pohjautuva ja Kristin Goren osittain itsensä käsikirjoittama elokuva kertoo Jessica Bielin näyttelemästä 25-vuotiaasta Alicesta, harvinaisen kiltistä pikkukaupungin tarjoilijatytöstä, jota poliisina työskentelevä itserakas Scott (James Marsden) kosii romanttisen kynttiläillallisen äärellä. Ravintolassa on meneillään remontti, ja tietysti naulapyssyä käyttävä mies kompuroi ja yksi nauloista päätyy Alicen päähän. Koska Alicella ei ole sairausvakuutusta eikä naula välittömästi uhkaa hänen henkeään, ei hän saa hoitoa. Niinpä Alice lähtee Washingtoniin yhdessä parin ystävänsä, pysyvästä erektiosta kärsivän papin (Kurt Fuller) ja toisenlaisten alapääongelmien vaivaaman Keyshawnin (Tracy Morgan), tapaamaan ymmärtäväiseltä vaikuttavaa poliitikkoa (Jake Gyllenhaal) ja vaatimaan lakiuudistusta, joka takaa hoidon kaikille vakuutukseen katsomatta.

Accidental Love on helposti tunnistettavissa Russellin elokuvaksi, sillä se toimii täysin näyttelijöiden ehdoilla. Paljon puhuvat roolihahmot ovat kaiken muun edellä, visuaalinen toteutus on lievästikin sanottuna mielikuvituksetonta – ja musiikki (jonka käytössä Russellilla tuskin on ollut sananvaltaa) pauhaa jatkuvasti. Replikointia pursuavan elokuvan muutamat hauskat hetket ovat aidosti hauskoja. Näiltä osin nopeatempoinen Accidental Love muistuttaa toteutukseltaan vanhojen hyvien aikojen vauhdikkaita sekopääkomedioita, mutta sellisena se ei kuitenkaan ole onnistunut.

Nopea rytmi, ne muutamat aidosti hauskat hetket sekä hyvät näyttelijät – jotka Bieliä lukuun ottamatta eivät kylläkään tee uransa parhaimpia roolisuorituksia – pitävät huolen siitä, että lopputulos on katselukelpoinen ja tarjoaa viihdykettä, vaikkakaan ei kovin mieleenpainuvaa sellaista.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole, vaikka tämän elokuvan ”making of”-dokumentti olisi varmasti ollut mielenkiintoinen.

DVD-JULKAISU