Next Time I'll Aim for the Heart (2014)

1970-luvun talvinen Ranska, sarjamurhaaja ja pohjana tositarina. Ohjaajanakin tunnettu Guillaume Canet näyttelee hieman kliseistä Franckia, erittäin sulkeutunutta ja naisia aristelevaa santarmia, joka murhaa vapaa-ajallaan turvattomia nuoria naisia. Franck on viimeisiä, joita teoista epäillään, mutta murhiensa jälkeen kirjeitä poliisille lähettävä Franck alkaa tehdä virheitä ja murhaajan henkilöllisyys alkaa olla lähellä paljastumistaan. Lisäksi Franck on juuri saanut kuulla siirtoanomuksensa tulleen hylätyksi, ja miehen taloutta kerran viikossa hoitamassa käyvä Sophie (Ana Girardot) on sokeasti rakastunut mukavalta vaikuttavaan Franckiin.

Yvan Stefanovitchin ja Martine Larochen tietokirjaan pohjautuvan elokuvan taustalla on tositarina Alain Lamare -nimisestä santarmista, joka tappoi yhden naisen 1970-luvun loppupuolella. Cédric Angerin Next Time I'll Aim for the Heart on kuitenkin tehnyt päähenkilöstä mahdollisesti jopa kymmenien ihmisten sarjamurhaajan. Franck on vieläpä kliseinen itseään rankaiseva, tunneköyhä ja mielisairas, mutta normaaliin elämään pyrkivä sarjamurhaaja, joka herättää katsojassa enemmän sääliä kuin inhoa tai vihaa. Taitava Canet on ollut erinomainen valinta pääosaan filmitähden näköisenä, mutta silti massaan sulautuvana, huomaamattomana miehenä.

Lontoon sinfoniaorkesterin soittama komea musiikki, 1970-luvun talvinen ranskalaiskaupunki ja Thomas Hardmeierin komea kuvaus luovat elokuvaan miellyttävän tummasävyisen ja seesteisen tunnelman ja miljöön, jossa Anger liikkuu hyvällä vauhdilla. Sarjamurhaajan seikkailut eivät ole erityisen jännittäviä saati mielikuvituksellisia, mutta kaikki muu toimii niin hyvin ja puitteet ovat sen verran komeat, ettei elokuvasta voi olla pitämättä.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU