Ted 2 (2015) [Blu-ray]

Heti elokuvan alusta alkaen on selvää, ettei Ted 2 tule olemaan hauska kokemus. Alkutekstien aikana nähdään suuri musikaalinumero, jossa suuri joukko miehiä ja naisia tanssii. Katsojan tehtäväksi jää miettiä, pitikökään tässä olla mitään hauskaa.

Televisioon erittäin suosittuja animaatiosarjoja tehneen Seth MacFarlanen elokuvauran aloittanut Ted oli vuoden 2012 suuria hittejä ja ylipäätään harvinaisen hyvin yleisöä saanut komedia. Kuoliaaksinaurattaja sekään ei ollut, mutta sentään sisälsi paljon hauskoja hetkiä, oli nokkela ja taatusti erilainen. Jatko-osa ei oikein mitenkään voi sekin olla erilainen, eikä se ole nyt enää nokkelakaan. Hauskoiksi tarkoitetut hetket ovat nekin edellisen elokuvan vitsien toistoa – osa naurattaa edelleen, valtaosa ei.

Tällä kertaa Ted-pehmolelu (äänenä MacFarlane itse) aikoo pelastaa rakoilevan avioliittonsa hankkimalla lapsen, mutta koska hänellä itsellään ei ole sukupuolielimiä, hän lähtee parhaan ystävänsä Johnnyn (Mark Wahlberg) kanssa etsimään sopivaa spermanluovuttajaa. Kun sekin menee mönkään, Ted ja Tami-Lynn (Jessica Barth) päättävät adoptoida, mutta adoptioprosessin alkumetreillä käy ilmi, ettei Ted ole lain silmissä ihminen vaan esine, jonka voi omistaa. Yhdessä nuoren asianajajan (Amanda Seyfried) kanssa Johnny ja Ted alkavat käydä oikeutta osavaltiota vastaan.

Ted 2:n parhaita puolia ovat hyvät päänäyttelijät sekä tunne siitä, että tässä elokuvassa voi tapahtua mitä tahansa. Kovin suurta seikkailua siitä ei kuitenkaan lopulta synny, vaikka sentään tien päälle lähdetäänkin. Elokuvan verbaalinen huumori on enemmän koulukiusaajien ilkeyttä kuin nokkelaa satiiria ennakkoluuloista tai yhtään mistään. Fyysinen huumori rajoittuu lähinnä siihen, kun Johnny jää spermapankissa kaatuvan hyllyn alle ja saa kaikki talletukset naamalleen – kuten elokuvan mainoksissa jo näytettiin. Ärsyttävintä antia on saman huonon vitsin toistaminen läpi koko elokuvan. Ensimmäisestä osasta tutun yli-ikäisen koulukiusaajan (Patrick Warburton) tie vie nyt uuden poikaystävänsä kanssa Comic-Coniin, jossa he kiusaavat tapahtumaan osallistuvia nörttejä – ilman, että koko touhussa olisi mitään hauskaa elokuvan katsojalle. Ensimmäisestä osasta on otettu mukaan myös Giovanni Ribisin näyttelemä psykopaatti, koska tässä ilmeisesti oli jotakin hauskaa.

Kaiken lisäksi Ted 2:sta on yritetty tehdä draamakomedia, tai sitten MacFarlane on mennyt vieläkin pahemmin metsään pyrkiessään parodiaan tai satiiriin. Jatkuvasti pilveä pössyttelevät päähenkilöt ovat sympaattisia, mutta vähä-älyisiä vätyksiä. Kaiken perusteella elokuvan kohderyhmänä ovat ne kaikki maailman pilvenpolttajat, jotka ehkä sopivassa mielentilassa onnistuvat löytämään Ted 2:sta enemmän kuin yhden tai kaksi hauskaa sekuntia.

LISÄMATERIAALI

Poistettuja kohtauksia, pieleen menneitä ottoja ja dokumentti elokuvasta.

BLU-RAY-JULKAISU