Fransiskus Assisialainen (1961)

FRANCIS OF ASSISI
Yhdysvallat 1961

Ohjaus: Michael Curtiz
Käsikirjoitus: Eugene Vale, James Forsyth, Jack Thomas
Tuotanto: Plato A. Skouras
Pääosissa: Bradford Dillman, Dolores Hart, Stuart Whitman

1 tunti 41 minuuttia

Mestariohjaaja Michael Curtizin (1886–1962) noin 160:s pitkä elokuva ohjaajana oli myös hänen viimeinen loppuun saattamansa teos. Fransiskus Assisialaisen jälkeen hän ehti aloittaa Comancheros-länkkärin kuvaukset, mutta Curtizin sairastuttua päänäyttelijä John Wayne ohjasi elokuvan loppuun.

Curtizin mahtavalle, vertaansa vailla olevalle uralle Fransiskus Assisialainen ei ollut arvokas loppu. Suurten uskonnollisten ja ylipäätään historiallisten eeposten suosion kulta-aikaan valmistunut elokuva on ollut Curtizille selkeä mittatilaustyö: studio on halunnut elokuvan tästä aiheesta, eikä käsikirjoituksen tasokkuudella ole ollut niin väliä. Edes Curtizin kaltainen mestari ja rautainen ammattilainen ei voi tällaisesta tekstistä saada hyvää elokuvaa.

Toisin kuin monissa muissa 1950- ja 1960-luvun spektaakkeleissa, Fransiskus Assisialaisessa ei nähdä yhtäkään tähtinäyttelijää. Nimiroolissa 1200-luvulla elävänä, uskoon tulevana sotilaana ja kauppiaan poikana nähdään Bradford Dillman, hyvä sivuosien tulkki, joka ei saa sittenkään saa roolihahmostaan paljoakaan irti. Fransiskuksen rakastamaa, lopulta nunnaksi ryhtyvää Clarea näyttelee Dolores Hart, joka itsekin alkoi nunnaksi muutama vuosi tämän elokuvan valmistumisen jälkeen. Pariin otteeseen Elvis Presleynkin vastanäyttelijänä nähty Hart teki siis varsin omalaatuisen uraratkaisun.

Claren sydäntä tavoittelee myös Fransiskuksen entinen sotilastoveri, kreivi Paolo, jota näyttelee niinikään lukuisista sivurooleista tuttu Stuart Whitman, jonka kasvot ovat tutut, vaikka nimi tuppaakin unohtua.

Louis de Wohlin romaaniin pohjautuva elokuva ei ole puitteiltaan erityisen näyttävä, vaikka se onkin kuvattu Italiassa sen sijaan, että koko filmi olisi pantu purkkiin studion suojissa. Elokuvan tarina on täysin yllätyksetön ja etenee puuduttavan hitaasti; tunnin jälkeen tuntuu jo siltä kuin olisi viettänyt filmin parissa vähintään kaksinkertaisen ajan. Pituutta filmillä on kaikkineensa vain noin 100 minuuttia, joka on uskonnosta ammentavalle historialliselle filmille vähän, mutta tälle teokselle aivan liian paljon. Kenties ainoa syy katsoa tämä elokuva on juurikin sen ohjaaja, mutta hänenkin urastaan jää kauniimpi kuva, mikäli ei Fransiskus Assisialaista näe. Tämä ei ole sitä Curtizia, mistä hänet tunnetaan yhä tänäkin päivänä.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU