Miss Jean Brodien parhaat vuodet (1969)

THE PRIME OF MISS JEAN BRODIE
Iso-Britannia / Yhdysvallat 1969

Ohjaus: Ronald Neame
Käsikirjoitus: Jay Presson Allen
Tuotanto: Robert Fryer
Pääosissa: Maggie Smith, Robert Stephens, Pamela Franklin

1 tunti 52 minuuttia

Jay Presson Allen laati näytelmäversion Muriel Sparkin romaanista ja taas sen pohjalta elokuvakäsikirjoituksen Ronald Neamen brittielokuvan klassikkoon Miss Jean Brodien parhaat vuodet, joka on Maggie Smithin suurin taidonnäyte ja Oscar-palkintonsa arvoinen.

Smith näyttelee vuoden 1932 Englannissa elävää nimihenkilöä, nuorehkoa, naimatonta naista, joka on vahvasti vakuuttunut siitä, että hän elää elämänsä parasta aikaa. Brodie on opettajatar vain tytöille tarkoitetussa koulussa, eikä koulun uusi rehtori (Celia Johnson) ole lainkaan tykästynyt Brodien tavanomaista vapaamuotoisempaan opetustapaan saati siihen, että nuorella näyttävällä naisella riittää kysyntää lemmenmarkkinoillakin. Itse asiassa Brodiella on ollut suhde koulun nelikymppiseen kuvaamataidonopettajaan, Teddyyn (Robert Stephens), mutta naitu kuuden lapsen isä ei ole enää sitä, mitä Brodie haluaa. Sen sijaan hän saattaisi haluta Gordonin (Gordon Jackson), täysin harmittoman ja erittäin mukavan vanhanpojan, jolla on melkoinen kiire päästä vihdoinkin naimisiin.

Ennen kuin Brodien parhaillaan opettaman luokan oppilaat ehtivät valmistua koulusta, ehtii tapahtua paljon. Tapahtumissa ovat vahvasti mukana muutamat Brodien lempioppilaista, joita tämä saa huomata sekä ali- ja yliarvoineensa että ymmärtäneensä heitä täysin väärin. Silmälasipäinen, fiksu Sandy (Pamela Franklin), änkyttävä uusi oppilas Mary (Jane Carr) ja nätti punapää Jenny (Diane Grayson) kun ovatkin aivan muuta kuin Brodie uskoo – mutta yksi heistä on kuitenkin liian altis vaikutuksille, joita fasistijohtajia ihannoiva, lopulta melkoiseksi miehennielijäksi  paljastuva Brodie hänelle antaa.

Esikuvat tuottavat aina pettymyksen, sanotaan, mutta Jean Brodien kohdalla tuo kyyninen sanonta totisesti pitää paikkansa. Smithin loistavasti esittämä värikäs, nenä pystyssä kulkeva fiini nainen kun on lopulta toimiltaan ja juoniltaan salakavala, eräässä tapauksessa suorastaan moraaliton pervertikko. Niin itsevarmana ja ylpeänä esiintyvän ihmisen kuin Jean Brodien täytyy olla erittäin epävarma itsestään – paitsi että Jean Brodie ei ole. Romanttinen maailmankatsomus ja sen mukanaan tuoma välinpitämättömyys sekä itsekeskeisyys ovat hänen huonot puolensa.

Vanhoille studiofilmeille tyypillisesti valtaosa elokuvan roolisuorituksista on taattua laatua. Smithin jälkeen parhaiten edukseen erottuvat Jackson, Franklin ja Johnson.

Muutama vuosi ennen S/S Poseidonin seikkailua (1972) Neame ohjasi tämän hyvin pienimuotoisen elokuvan, jonka teatteriin vievät juuret on hyvin helppo huomata; ulkokuvia on juuri sen verran, että mainita voi. Harvoissa ulkokuvissa ei myöskään tapahdu mitään erityisen merkittävää, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tärkeimmät tapahtumat sijoittuvat koulun sisätiloihin, mutta David Leanin ja Henry Kingin kaltaisten ohjaajien kanssa uransa alkupuolella työskenneelle Neamelle se ei tuota ongelmia. Filmin tarina pysyy hyvin kasassa ja arkisennäköinen toteutus on filmaattinen. Ihmiset liikkuvat ja varsinkin kamera liikkuu, paikasta toiseen, ei ajoratoja pitkin.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU