Navaronen haukat (1978) [Blu-ray]

FORCE 10 FROM NAVARONE
Iso-Britannia / Yhdysvallat 1978

Ohjaus: Guy Hamilton
Käsikirjoitus: Robin Chapman, Carl Foreman
Tuotanto: Oliver A. Gunger
Päosissa: Robert Shaw, Harrison Ford, Edward Fox

2 tuntia 6 minuuttia

Skottikirjailija Alistair MacLeanin (1922–1987) romaanien innokas filmaaminen alkoi J. Lee Thompsonin sotafilmillä Navaronen tykit (1961), jonka suuren menestyksen jälkeen MacLeanin romaaneista tehtiin mm. elokuvat Kalmankoura (1965), Jääasema Zebra (1968), Kotkat kuuntelevat (1968), Kun kello lyö (1971), Kahlenukke (1971) ja Särkyneen sydämen sola (1975).

Yli puolitoista vuosikymmentä myöhemmin Navaronen tykeille tehtiin jatko-osa, joka pohjautui MacLeanin romaaniin Navaronen haukat. Täysin eri ohjaajan ja näyttelijäkunnan voimin tehty elokuva on samantyyppinen kertomus ryhmästä sotilaita suorittamassa tärkeää tehtävää vihollislinjojen takana. Robert Shaw ja Edward Fox ovat brittiupseereita, jotka lähtevät yhdessä amerikkalaisupseerin (Harrison Ford) joukkojen kanssa Jugoslaviaan. Niin briteillä kuin jenkeillä on omat tehtävänsä, mutta pian käy ilmi, että yhteistyötä tarvitaan, sillä mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Liittoutuneiden iskuryhmä on tuskin ehtinyt hypätä lentokoneesta, kun he jo päätyvät natsien vangeiksi.

George Roy Hillin Puhalluksen (1973) ja Steven Spielbergin Tappajahain (1975) jälkeen luonnenäyttelijä Robert Shaw oli sen verran suuri nimi ja tuttu kasvo, että hänet saattoi laittaa suuren elokuvan pääroolinkin. Harrison Ford puolestaan löi itsensä läpi Tähtien sodalla (1977), italialainen Franco Nero tunnettiin varsinkin Euroopassa hänen lukuisista filmeistään ja Navaronen haukkojen ainoan naisroolin näyttelevä Barbara Bach oli juuri ollut Bond-tyttönä elokuvassa 007 – rakastettuni. Nimekäs näyttelijäkaarti, toiseen maailmansotaan vahvasti liittyvä aihe ja eritoten MacLeanin nimi pitivät huolen siitä, että elokuvasta tulisi menestys. Ehkä tästä syystä elokuvan eteen ei ole jaksettu nähdä niin paljon vaivaa.

Mahdollisesti partisaanien joukkoon soluttautuneena natsina nähtävää Franco Neroa on kyllä erikseen kehuttava, sillä vaikka hänellä onkin elokuvan värikkäin roolihahmo, on hän sentään lähtenyt leikkiin tosissaan ja tehnyt itsestään kiinnostavan silloinkin, kun hänellä ei ole mitään näyteltävää. Samaa ei voi sanoa edes Shaw'sta, jonka kaltainen kyky olisi ehkä sittenkin kannattanut laittaa sivurooliin pääroolin sijaan.  Nuori Harrison Ford taasen olisi voitu monin paikoin korvata heinäseipäällä, eikä kukaan olisi huomannut eroa. Shaw'ta ja Fordia ei edes viitsi verrata Navaronen tykeissä samoissa rooleissa nähtyihin Gregory Peckiin ja David Niveniin.

Bond-filmien jälkeen ohjaaja Guy Hamilton ei saanut aikaiseksi mitään erityisen merkittävää. Hänen viimeisiä filmejään katsellessa tuntuu siltä kuin ohjaaja olisi jo menettänyt intonsa ammattiaan kohtaan. Navaronen haukoistakin puuttuu vauhti ja se henki, joka teki niin monista 1960- ja 1970-lukujen sotaelokuvista lukuisat katselukerrat kestäviä klassikoita. Eipä tosin Navaronen haukkojen tarinakaan niin erikoinen ole, mutta kyllä siitä olisi Hamiltonin tasoisen ohjaajan pitänyt saada enemmän irti.

Parituntiseksi venyvän elokuvan suurin viehätysvoima on tietenkin siinä, että kyseessä on 1970-luvulla tehty sotaelokuva; filmille kuvattu, vaarallisia stuntteja ja näyttäviä ”käytännön erikoistehosteita” tarjoava elokuva. Kovin suuri Navaronen haukkojen budjetti ei ollut, mutta kun valtaosa elokuvasta tapahtuu metsässä ja köyhien partisaanien piilopaikoissa, ei sellaisen lavastamiseen liiemmin rahaa ole tarvittu. Ikävä todeta, mutta hyvin todennäköisesti elokuvan tekijät ovat tienneet, että MacLean-filmi menee yleisöön, oli se sitten kovalla vaivalla tai vähän huolimattomasti tehty. Eikä vaivaa ole myöskään Blu-ray-julkaisun eteen nähty, sillä kuvanlaatu ei ole DVD:n tasoa kaksisempi.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU