Kalpea ratsastaja (1985) [Blu-ray]

PALE RIDER
Yhdysvallat 1985

Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Michael Butler, Dennis Shryack
Tuotanto: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, Michael Moriarty, Carrie Snodgress

1 tunti 55 minuuttia

Rikos- ja lännenelokuvista parhaiten tunnettu Clint Eastwood teki tasaiseen tahtiin lännenfilmejä vuoteen 1973 saakka, jonka jälkeen hän on tehnyt vain kolme genren teosta: mestariteokset Lainsuojaton (1976) ja Armoton (1992) sekä keskinkertaisen Kalpean ratsastajan (1985).

Kalpeaa ratsastajaa olivat tekemässä Eastwoodille vanhat tutut käsikirjoittajat, kuvaaja, leikkaaja, säveltäjä ja lavastaja. Lopputulos onkin elokuvalliselta toteutukseltaan hyvin tyypillistä 1980-luvun Eastwoodia, jonka lisäksi toki tarinassa on hyvin tuttuja aineksia: nimetön, salaperäinen puolustaja heikoille yhteisölle, naiset ihastuvat muukalaiseen, lopulta muukalainen laittaa pahikset poikki ja pinoon ja ratsastaa kohti auringonlaskua. Tämä ”paljastus” tuskin pilaa kenenkään katselunautintoa.

Eastwoodille Luotikujan (1977) kirjoittaneiden Michael Butlerin ja Dennis Shryacin käsikirjoittamassa filmissä pientä ja köyhää kullankaivajayhteisöä yritetään pakottaa luovuttamaan valtauksensa läheisen suurkaivoksen omistajalle, joka ei kaihda keinoja pyrkiessään päämääräänsä. Yhteisön eräänlainen johtohahmo on nahjusmainen, mutta luonteeltaan hyvä Hull Barret (Michael Moriarty), jonka selkänahan kaupunkiin ratsastava muukalainen (Eastwood) pelastaa. Barret ottaa muukalaisen yöksi mökkiinsä tulevan vaimonsa ja tämän 15-vuotispäiviään odottelevan tyttären luo. Pian käykin ilmi, että muukalainen on itse asiassa liperit kaulassa liikuskeleva pappi. ”Saarnamiehen” toivotaan auttavan kullankaivajayhteisöä saamaan suurkaivoksen omistajan ja tämän kätyrit pois heidän niskastaan, mutta sitä ei toki pelkällä raamatun sanalla tehdä.

Mainittakoon tässä välissä, että elokuvan kylä on niin pieni, ettei sitä voi olla näkemättä vain lavasteena, kulissina. Kalpean ratsastajan budjettihan oli hyvin pieni verrattuna Eastwoodin pariin edelliseen ja myöskin seuraaviin filmeihin.

Onko ”Saarnamies” lopulta pappi, vai mikä? Samantyyppisen mysteerin Eastwood nosti esiin myös Ruoskassaan (1973), jonka teemoja ja melkeinpä koko juonta Kalpea ratsastaja lainaa. Ruoskan tasolle se ei tosin miltään osin yltää, sillä Kalpea ratsastaja on Eastwoodin länkkäriksi ponneton. Aivan liian pitkäksi venytetyn filmin tarinaan Eastwood ei saa ytyä, ennen kuin vasta elokuvan viimeisessä laukaustenvaihdossa – finaalissa, joka tasokkuudessaan hyvittää paljon. Ensin erään epäonnisen kullankaivajan ja myöhemmin Saarnamiehen yhteenotot mieleenpainuvat kasvot omaavan John Russellin näyttelemän roiston kanssa muistuttavat, mihin Eastwood parhaimmillaan pystyy. Tällä kertaa hän tekee filminsä finaalin hyvin leonelaisittain.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU