A.C.O.D. (2013)

A.C.O.D.
Yhdysvallat 2013

Ohjaus: Stuart Zicherman
Käsikirjoitus: Stuart Zicherman, Ben Karlin
Tuotanto: Teddy Schwarzman, Ben Karlin, Tim Perell
Pääosissa: Adam Scott, Richard Jenkins, Mary Elizabeth Winstead

1 tunti 24 minuuttia

Stuart Zichermanin, avioeroperheen pojan, ohjaaman ja yhdessä Ben Karlinin kanssa käsikirjoittaman A.C.O.D.-komedian nimi tulee lyhenteestä Adult Children of Divorce. Kyseessä on siis tarina muutamasta aikuisesta, joiden vanhemmat erosivat näiden ollessa lapsia.

Pääosassa on Adam Scottin näyttelemä Carter, eräänlainen ”kontrollifriikki”, jonka vanhemmat (Richard Jenkins ja Catherine O'Hara) erosivat lasten ollessa pieniä. Sittemmin isä on ollut naimisissa jo useampaankin kertaan, ja parhaillaan aviovuoteessa makaa nelikymppinen rikkaan perheen hemmoteltu kakara (Amy Poehler). Äiti puolestaan on ollut jo kauan yhdessä tavallisen miehen kanssa.

Carterin vanhemmat ovat pärjänneet hyvin – erillään. Nyt näiden riitapukarien on pystyttävä viettämään yhdessä yksi ainoa päivä, kun heidän kuopuksensa Trey (Clark Duke) on menossa naimisiin varsin nuorella iällä. Carter on koko avioliittoideaa vastaan, mutta pitää mölyt mahassaan. Hän tietää, että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Siksi hän ei ole vielä kosinut pitkäaikaista tyttöystäväänsäkään (Mary Elizabeth Winstead).

Carterin toiveet siitä, että työ saada vanhemmat tulemaan toimeen keskenään kestää vain yhden päivän, lopulta romuttuvat. Kaksikko sattuu nimittäin törmäämään toisiinsa jo hyvissä ajoin ennen häitä, ja pian kaikkien ihmissuhteet ovat sekaisin.

A.C.O.D. etenee hyvää tahtia, joka onkin tärkeää, kun koko elokuva on kuitenkin lopulta enemmän tai vähemmän yhden vitsin varassa. Aikuistuneiden avioerolapsien suhtautumista avioliittoon ja vanhempiinsa osuvasti kuvaavan elokuvan sisältö on pääpiirteissään hyvin tuttua ja niukkaa.

Ilmeisesti ulkonäkönsä takia ärsyttävien tai suorastaan vastenmielisten tyyppien esittäjäksi valikoituva Scott on tällä kertaa huomattavasti sympaattisempi kaveri, mutta toki hänen tämänkinkertainen hahmonsa on melkoinen töksäyttelijä.

Richard Jenkins on tasokas näyttelijä elokuvassa kuin elokuvassa, joka on nähty lukuisten menestysfilmien sivurooleissa – toisin kuin Catherine O'Hara, joka tuo edelleen mieleen vain Yksin kotona -elokuvissa näyttelemänsä hölmön äidin; roolin, jonka hän nytkin toistaa.

LISÄMATERIAALI

Näyttelijöiden ja tekijöiden paneelihaastattelu, Amy Poehlerin kohtauksista eri ottoja ja useampiosainen ”opetuselokuvien” sarja.

DVD-JULKAISU