
RUSH
Yhdysvallat / Saksa / Iso-Britannia 2013
Ohjaus: Ron Howard
Käsikirjoitus: Peter Morgan
Tuotanto: Ron Howard, Peter Morgan, Brian Grazer, ym.
Pääosissa: Chris Hemsworth, Daniel Brühl, Olivia Wilde
2 tuntia 2 minuuttia
Formula 1 ei ole ollut aiheena kovinkaan monessa suuressa elokuvassa, joka on ymmärrettävää, kun kyseinen autourheilusarja ei ole erityisen suosittu Yhdysvalloissa, suurimmalla markkina-alueella ja maassa, jossa olisi riittävästi resursseja tehdä suuri F1-filmi. John Frankenheimerin Grand Prix'n (1966) jälkeen saatiin uutta F1-filmiä odotella vajaat viisikymmentä vuotta, mutta ei turhaan.
Hollywood-ohjaaja Ron Howard on tehnyt itselleen epätyypillisen halvan filmin, mutta käyttänyt jokaisen pennin erinomaisesti. Vain 35 miljoonalla dollarilla tuotettu Rush on ajankuvaltaan erinomainen, eikä siitä puutu kalliita autoja tai suuria joukkokohtauksiakaan. Tietysti tämän päivän tekniikalla on hyvinkin mahdollista tehdä aidontuntuisia kuvia, joissa auto liikkuu vaikkakin todellisuudessa pysyy paikallaan kuin myöskin tehdä kuva katsomosta, jossa näyttäisi olevan 20 000 ihmistä kahdensadan sijaan.
Visuaalisesti erittäin ansiokas elokuva seuraa 1970-luvun puolivälin taistoa F1-mestaruudesta Niki Laudan ja James Huntin välillä. Itävaltalainen Lauda (Daniel Brühl) on laskelmoiva, insinööritasolta kilpa-ajoa lähestyvä ammattimies, kun taas Hunt (Chris Hemsworth) on elämästä täysin rinnoin nauttiva huoleton playboy, joka etsii vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Taistelu F1:n mestaruudesta tiivistyy näiden kahden täysin erilaisen miehen välille, eikä yhteenotoilta vältytä kulissien takanakaan. Erilaisuudestaan huolimatta nämä kaksi miestä ovat silti toistensa parhaita ymmärtäjiä – ja kadehtijoita.
Good Bye, Leninistä ja Kunniattomista paskiaisista parhaiten tunnettu Brühl tekee Laudan roolin vahvaa aksenttia myöden, kun taas Hemsworth on varmasti palkattu rooliinsa ensisijaisesti hänen ja Huntin melkoisen yhdennäköisyyden ansiosta. Kumpi näistä kahdesta suoriutuu roolistaan paremmin, on ehkä mitätön kysymys, sillä hiljainen ja omissa oloissaan pysyttelevä, eräänlainen oman alansa nero on aina kiinnostavampi henkilö kuin yöt läpeensä juhliva naistenmies. Sen ovat myös Howard ja käsikirjoittaja Peter Morgan ymmärtäneet, eivätkä varmasti vain siksi, että näistä kahdesta miehestä on tänä päivänä hengissä ja tarinaa kertomassa vain se hiljaisempi osapuoli.
Howardin elokuva menee F1-maailman kulisseihin ja F1-kuljettajien pääkopan sisälle tutkien, mikä sai nämä miehet vapaaehtoisesti osallistumaan sellaisiin surmanajoihin, mitä F1-kilpailut 1970-luvulla olivat. Runsaasti kuvataan myös koitoksiin valmistautumista, mutta ilman juoksentelua oikeus- tai muiden kivitalojen portailla.
Rushin kilpa-ajokohtaukset eivät ole niin näyttäviä ja adrenaliinintäyteisiä kuin vaikkapa Frankenheimerin Grand Prix'ssä tai Lee H. Katzinin Le Mansissa, mutta toisin kuin noissa elokuvissa, Rushissa on juoni ja henkilöhahmot. Ne ovat pääosassa, eivät kilpa-ajokohtaukset, joita niitäkin on sentään runsaasti, mutta enemmänkin vain lyhyinä välähdyksinä. Tämähän on ymmärretävää, koska ketäpä kiinnostaisi katsoa esimerkiksi elokuvaa Paavo Nurmesta, jossa valtaosa ajasta käytettäisiin sen kuvaamiseen, kun joku Nurmea näyttelevä juoksee ympäri rataa?
Rush on epäilemättä juuri sellainen F1-elokuva, jonka Renny Harlin olisi halunnut tehdä Drivenillään.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
LISÄMATERIAALI
Poistettuja kohtauksia ja making of -dokumentteja.
BLU-RAY-JULKAISU
| Julkaisija: | Future Film | |
| Tekstitys: | Suomi, ruotsi | |
| Ääni: | DTS-HD Master Audio 5.1 | |
| Kuva: | 16:9 (2.35:1) | |
| Levyjä: | 2 (Blu-ray + DVD) |

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).