Hello I Must Be Going (2012)

HELLO I MUST BE GOING
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Todd Louiso
Käsikirjoitus: Sarah Koskoff
Tuotanto: Hans Ritter, Mary Jane Skalski
Pääosissa: Melanie Lynskey, Christopher Abbott, Blythe Danner

1 tunti 30 minuuttia

Pystyynhaukutun The Marc Pease Experiencen ohjaajan uusi elokuva on melko poikkeuksellinen teos niiden elokuvien joukossa, jotka pyrkivät kuvaamaan masennusta. Yleensähän näistä filmeistä puuttuu oivallus; niissä ei esitetä mitään syvällisempää näkökulmaa saati mahdollista ratkaisua siihen, mikä on masennuksen aiheuttanut ja miten siitä saattaisi päästä eroon. Hello I Must Be Going -elokuvasta sen sijaan on helppo huomata, että päähenkilön masennukseen syynä ovat häneen kohdistetut odotukset ja ne normit, joiden puitteissa hän on pienestä pitäen tottunut elämään. Lienee sanomattakin selvää, että kun päähenkilö ymmärtää tämän, hänen masennuksensa alkaa pikkuhiljaa hävitä.

Melanie Lynskeyn näyttelemä Amy on noin 35-vuotias ylempään keskiluokkaan kuuluvan perheen lapsi. Isä (John Rubinstein) on melko menestynyt asianajaja, äiti (Blythe Danner) elämäänsä enemmän tai vähemmän pettynyt kotirouva, joka on enemmän kiinnostunut taideteosten hankkimisesta kuin tyttärensä auttamisesta. Kun Amyn avioliitto niinikään menestyksekkään asianajajan kanssa päättyy ja hän muuttaa väliaikaisesti takaisin vanhempiensa luo, seuraa monia konflikteja eritoten äidin kanssa, joka tuntuu pitävän tytärtään luovuttajana ja epäonnistujana. Amyn tila alkaa muuttua parempaan suuntaan hänen tutustuttuaan 19-vuotiaaseen Jeremyyn (Christopher Abbott) ja aloitettuaan tämän kanssa suhteen, joka on niiden kaikkien hänelle opetettujen käytösmallien ja normien vastainen.

Aluksi Hello I Must Be Going vaikuttaa tyypilliseltä, sinänsä viehättävästi toteutetulta, mutta sisällöllisesti mitäänsanomattomalta independent-draamakomedialta. Onneksi kuitenkin hyvin pian käy ilmi, että lahjakas ohjaaja on suuri elokuvataiteen ystävä ja filmin käsikirjoittaja Sarah Koskoff, ohjaajan pitkäaikainen yhteistyökumppani, on saanut monta hyvää ideaa ja luonut eheän tariann. Yllätyksellinen tai aivan uusia näkökulmia tarjoava Hello I Must Be Going ei ole, mutta eipä sen tarvitsekaan olla, sillä se toimii oikein hyvin juuri sellaisenaan.

Ohjaaja on onnistunut luomaan elokuvaansa miellyttävän tunnelman ja pitämään sitä yllä samalla liekillä alusta loppuun saakka. Kepeästä draamasta Hello I Must Be Going ei sen vakavammaksi, traagisemmaksi, missään vaiheessa muutukaan, mutta tarjoaa kylläkin muutamat hyvät naurut – ei päähenkilöidensä kustannuksella, vaan naurettavien tilanteiden ja väärinkäsitysten kautta.

Hyvin suuri merkitys elokuvan onnistumisessa on pääroolin näyttelevällä Melanie Lynskeyllä, jonka parikymmenvuotisen filmiuran merkittävin saavutus tähän mennessä lienee Peter Jacksonin Taivaalliset olennot (1994), joka oli myöskin Lynskeyn filmidebyytti. Silti (niin kuin usein käy) Lynskey muistettaneen parhaiten vähemmän merkityksellisestä roolista huomattavasti suuremman yleisön saaneessa produktiossa: Charlie Sheenin sekopäisenä ihailijana Miehenpuolikkaat-televisiosarjassa. Hello I Must Be Going -elokuvan Amyna Lynskey kertoo ilmeikkäiden tummien silmiensä kautta enemmän kuin vuorosanoillaan ja tekee roolihahmostaan harvinaisen miellyttävän, sympaattisen tuttavuuden elokuvassa, jonka hänen roolisuorituksensa kaikista filmin muista ansioista huolimatta pitää kasassa.

Hello I Must Be Going -elokuvan suurimmaksi heikkoudeksi jää uskalluksenpuute, mitä tulee loppuratkaisuun. Sittenkin tämänkin elokuvan ihmiset on haluttu pitää niissä raameissa, joihin mahtuvat ratkaisut koko yhteiskunta voi hyvillä mielin hyväksyä.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU