Armoton ajojahti (1976)

THE LAST HARD MEN
Yhdysvallat 1976

Ohjaus: Andrew V. McLaglen
Käsikirjoitus: Guerdon Trueblood
Tuotanto: Walter Seltzer, Russell Thacher
Pääosissa: Charlton Heston, James Coburn

1 tunti 33 minuuttia

Brian Garfieldin Death Wish -romaani siirtyi valkokankaalle vuonna 1974 Michael Winnerin ohjatessa ja Charles Bronsonin näytellessä pääroolin. Väkivallan vihollinen -nimellä Suomessa tunnettu elokuva oli kotimaassaan yksi vuoden suurimmista hiteistä, mutta siitä huolimatta tuotteliaan Garfieldin romaaneja ei urakalla filmattu.

Väkivallan vihollisen jälkeen toisena Garfield-filmatisointina valmistunut Armoton ajojahti (1976) on hyvin epätyypillinen lännenelokuva sen ohjaaja Andrew V. McLaglenille ja päänäyttelijä Charlton Hestonille. Tarina sen sijaan on tyyypillinen, 1900-luvun alkuun sijoittuva kertomus kertoo eläkkeelle jääneestä sheriffistä (Heston), jonka tytär joutuu koston välikappaleeksi hänen aikanaan telkien taakse pistämän roiston (James Coburn) paetessa vankilasta ja vannoessa kostoa. Epätyypilliseksi tapauksen tekee elokuvan säälimätön julmuus ja väkivalta, joka on tuttua Väkivallan vihollisen nähneille, mutta – kuten todettua – epätavallista tämän filmin tekijöille.

Armottoman ajojahdin vahvuus onkin juuri sen julmuudessa. Tässä lännentarinassa ei ole edes hieman sympaattisia roistoja, vaan Coburnin näyttelemä konna on täysin kyvytön tuntemaan mitään muuta kuin mielihyvää tehdessään mitä karmeimpia julmuuksia viattomille sivullisille. Elokuva on epätavallisen verinen jopa Coburnille, joka ei ollut roolivalinnoissaan lainkaan niin konservatiivinen kuin Heston. Molemmat miehet ovat rooleissaan paikallaan, mutta suuria näyttelijäsuorituksia tämä elokuva ei tarjoa. Hestonille tyypilliset kaihoisat monologituokiot ovat toki mukana.

Ohjaaja McLaglen käyttää hidastuksia melkeinpä yhtä innokkaasti Wachowskin veljekset Matrix-elokuvissaan, niiden toisinaan tehotessa ja muulloin näyttäessä vain tyhmältä. McLaglenillekin Armoton ajojahti on kuitenkin harvinaisen kova ja tiivis elokuva, jossa ei juurikaan ole tyhjäkäyntiä, vaikka käsikirjoitus ei aivan koko filmin keston aikaa kannakaan. Armottomaa ajojahtia tehtäessä McLaglen on kuitenkin löytänyt aivan uudenlaista puhtia, ja elokuva kulkee aivan eri tapaan kuin esimerkiksi monet hänen John Waynen kanssa tekemistään lännenkuvista. Loppujen lopuksi Armoton ajojahti jää kuitenkin vain hieman keskikastin paremmalle puolelle johtuen sen ehkä liiankin pelkistetystä tarinasta, joka toimiakseen paremmin olisi vaatinut vieläkin nopeampaa vauhtia ja tyydyttävämmän, Clint Eastwoodin Ruoskan tai Armottoman kaltaisen lopun, jossa paha saa palkkansa korkojen kera.

Vielä erikseen on mainittava Jerry Goldsmithin musiikista, joka elokuvan tapahtumien huipentuessa muistuttaa huomattavasti Jean Sibeliuksen Finlandiaa.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU