Viides hyökkäys (1973)

SUTJESKA
Jugoslavia 1973

Ohjaus: Stipe Delic
Käsikirjoitus: Ugo Pirro, Miljenko Smoje, ym.
Tuotanto: Nikola Popovic
Pääosissa: Richard Burton, Ljuda Tadic, Irene Papas

1 tunti 45 minuuttia

Jugoslaviassa tehtiin 1960- ja 1970-luvulla parikin melko suurta sotafilmiä, jotka kertoivat Titon johtamien partisaanien taisteluista ylivoimaista natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa. Kun Tito vielä tuolloin oli vallassa kiinni ja aidon kommunistijohtajan tavoin puhdistuksiakin pitänyt tyranni, ei hänen sotasaavutuksistaan kertova Viides hyökkäys ole mitään muuta kuin henkilöpalvontaa – ei totisesti ainakaan hyvää elokuvataidetta.

Viides hyökkäys jäi toisen kuvausryhmän ohjaajana ja apulaisohjaajana työskennelleen Stipe Delicin (s. 1925) ainoaksi omaksi ohjaustyöksi eikä ihme, sillä sen verran ontuva filmi on kyseessä. Titon (Richard Burton) johtamien partisaanien taistelua musertavalla ylivoimalla hyökkääviä natseja vastaan Jugoslavian vuoristossa kertovassa filmissä on toisinaan hyvin komeita, John Fordin lännenfilmejä muistuttavia kuvia, mutta pääosin se on melkeinpä amatöörituotantoa, ellei oteta huomioon Burtonin tason tähteä ja varsin suuria joukkokohtauksia satoine ellei tuhansine avustajineen.

Pääosin elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat todella kehnoja, jossakin lahjattoman amatöörin ja kameranäyttelemisestä mitääntietämättömän teatterinäyttelijän roolitöiden välimaastossa. Burton, elokuvahistorian karismaattisimpiin ja voimakkaimpiin näyttelijöihin lukeutunut britti, on joutunut hieman väärään filmiin. Sotafilmit olivat hänelle entuudestaan tuttuja, mutta näin kehnoista aineksista ei hän niitä ollut aikaisemmin joutunut tekemään. Se, mitä Burton olisi karismallaan ja mahtavalla äänellään voinut pelastaa, jää arvoitukseksi, sillä ainakin DVD:llä julkaistussa versiossa hänen äänensä on dubannut joku jugoslavialainen näyttelijä.

Delicin elokuvassa on ajoittain yllättävän ymmärtäväinen kuvatessaan isompikenkäisten käskyjä noudattavien saksalaissotilaiden reaktioita saamiinsa käskyihin, mutta näistä pienistä hetkistä huolimatta elokuva jää hyvin yksipuoliseksi kuvaukseksi jugoslavialaisten kärsimyksistä – ja niitä kärsimyksiä kyllä kuvataan sitten oikein olan takaa, sentimentaalisuudella ei ole rajaa. Viihdettä tämä sotafilmi ei ole millään tavoin, sodanvastainen kylläkin, mutta tapa jolla tarina on kerrottu ei ole onnistunut.

Erittäin huonolaatuisen DVD-julkaisun takia on vaikea sanoa, onko elokuvan alkuperäinen kuvausjälki hyvin kehnoa vai onko vika vain ja ainoastaan DVD-julkaisun lähdemateriaalissa. DVD-julkaisussa kun kuvasta on leikattu alaosa pois, jotta siihen poltetut tekstit saadaan näkymättömiin, ja tämän takia on ilmeisesti napattu vastaava palanen myös kuvan yläpuolelta. Oudosti rajatut kuvat selittynevät sillä. Sitten taas lähdemateriaalin kuvanlaatu on niin kehnoa, että voisi hyvinkin kuvitella katsovansa kolmekymmentä vuotta vanhaa VHS-kasettia. Esimerkiksi värit ovat niin huonosti säilyneet, ettei niitä juuri ole.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU