Hyökkäys Wall Streetille (2013)

ASSAULT ON WALL STREET
Kanada 2013

Ohjaus: Uwe Boll
Käsikirjoitus: Uwe Boll
Tuotanto: Dan Clarke
Pääosissa: Dominic Purcell, Erin Karpluk, John Heard

1 tunti 30 minuuttia

Uwe Bollin 25. ohjaustyö on ohjaajan kaikkien aikaisempien töiden tavoin epätasainen filmi, josta puuttuuvat kunnon tarina, henkilöhahmot ja sitä myöten kaikki tunteet. Ainoa, millä tämäkin elokuva tunteita herättää, on sen nihilistinen asenne. Pääosassa kun on mies, joka päättää ryhtyä tappamaan Wall Streetin pörssimaailmassa vaikuttavia liikemiehiä. Kaikki heistä ovat pahoja, kenenkään kuolema ei ole tragedia. Näin siis ohjaaja-käsikirjoittajan mielestä.

Yhtälailla kuin Boll on myös hänen uusi suosikkinäyttelijänsä Dominic Purcell kyvytön näyttämään minkäänlaisia tunteita. Hänen näyttelemänsä Jim on entinen sotilas ja nykyinen vartija, jonka vaimo (Erin Karpluk) on sairastanut aivosyövän. Kun sairausvakuutus ei enää kata uusia hoitoja, on otettava käyttöön Jimin säästöt, jotka ovat kiinni osakkeissa. Hänen osakesalkkunsa hoitaja on kuitenkin sijoittanut rahat hämäriin liiketoimiin ja varat on nyt jäädytetty. Sen sijaan, että hän saisi rahansa takaisin, on luvassa vain uusia maksuja. Uusi tragedia seuraa edellistä ja pian Jimistä tulee kylmäverinen kostaja, joka ilman minkäänlaisia tunnontuskia tappaa liikemiehiä, joita hän pitää vastuussa maailman taloustilanteesta.

Toki ne ihmiset, joiden elämä pyörii rahan tekemisen ympärillä, välittävät enemmän rahasta kuin ihmiskohtaloista, mutta tuskin heistä ainakaan kaikki ovat hirviöitä, joiden tappaminen on palvelus ihmiskunnalle. Elokuvan tiimoilta antamissaan haastatteluissa Boll on todennut päähenkilön kokeman taloudellisen ahdingon olevan oikeutus sarjamurhaajaksi ryhtymiselle. Se kertonee jo hyvin paljon tämän elokuvan ihmiskuvasta ja maailmankatsomuksesta, joiden yli pääsemisen jälkeen on edelleen kohdattava se kylmä fakta, että elokuva on huono. Ainoat inhimilliset tunteet, mitä elokuvassa nähdään, ovat Jimin vaimon. Purcellin täysin mitäänsanomaton roolisuoritus saa Karplukin näyttämään uudelta Meryl Streepiltä.

Voisi olettaa, että toimintaelokuvistaan tunnettu Boll olisi tässä elokuvassa käynyt hänen mielestään päähenkilön toiminnan oikeuttavan taustatarinan läpi hyvin nopeasti ja tyytynyt sen jälkeen kuvaamaan ammuskeluita seuraavien 90 minuutin ajan. Totuus on päinvastainen: Jimin kostoretki alkaa vasta elokuvan lopussa. Käsikirjoituksen ja näyttelijätyön ohella ontuu myös elokuvallinen toteutus. Alone in the Darkin nähneet tietävät, ettei Bollia huonompia toimintakohtausten ohjaajia ole montaakaan. Far Cry, nostalgiamatka 1990-luvulle, oli hyvää viihdettä ja jo paljon paremmin rakennettu toimintafilmi, mutta uusimmassa elokuvassaan Bollin kyvyt toiminnan ja jännityksen luojana ovat pudonneet jonnekin näiden kahden aikaisemman filmin välimaastoon. Mikään toivoton räpellys Hyökkäys Wall Streetille ei suinkaan ole, mutta ei paljon viikon televisioelokuvaa kummempi tuotanto (tosin kiinnostavahan se on juuri ohjaajansa takia). Elokuvan tekijä varmasti uskoo, että tässä elokuvassa on valtavasti särmää ja uskallusta, mutta todellisuudessa tällaisessa tarinassa uskaltavaa olisi ollut etsiä jokin järkevä ratkaisu ongelmiin sen sijaan, että kaikki ”korjataan” tappamalla. Se työsarkahan ei pääty koskaan, pian täytyisi ampua omenavarkaatkin ja myöhästelevät posteljoonit.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU