4K UHD -arvostelussa Tombstone (1993) eli kuinka Wyatt Earp ja Doc Holliday valloittivat villin lännen

Lainvalvoja Wyatt Earpin (1848–1929) elämänvaiheista on syntynyt monia elokuvia ja häntä ovat valkokankaalla näytelleet mm. Henry Fonda, Burt Lancaster, James Garner (peräti kahdessa elokuvassa), Joel McCrea ja Randolph Scott. Näitä nuoremman polven näyttelijöistä Earpina on nähty Kurt Russell, Kevin Costner ja Val Kilmer.

Kilmer on mainituista ainoa, joka näytteli myös John Henry ”Doc” Hollidayta, keuhkotautista hammaslääkäriä, revolverimiestä ja uhkapeluria, josta puhutaan yleensä vain samassa yhteydessä Earpin kanssa. Nämä pojat – silloin 30-vuotias Holliday ja 33-vuotias Earp – jäivät villin lännen historiaan ja muuttuivat jo eläessään legendoiksi O. K. Corralin kuuluisan taistelun jälkeen. Holliday ei tosin kauan siitä maineesta nauttinut, sillä keuhkotauti toi puupalttoon miehen ylle vain seitsemän vuotta myöhemmin.

1990-luvun alussa, kun lännenelokuva eli uutta ja harmillisen lyhyeksi jäänyttä kukoistustaan, alkoi Wyatt Earpin hahmo kiinnostaa useampaakin elokuvantekijää. Kevin Jarre kirjoitti elokuvan Earpista ja Hollidaysta sekä O. K. Corralin taistelusta ja siihen johtaneista tapahtumista. Käsikirjoitus käväisi Kevin Costnerin luettavana, mutta tällä oli niin eri näkemys toteutustavasta, ettei yhteistyötä edes aloitettu. Costner tahtoi tehdä elokuvan Earpista ja tietysti näytellä pääroolin itse, kun taas Jarrella oli ajatus koko joukkiosta kertovasta elokuvasta.

Jarre sai käsikirjoituksensa kaupaksi ja mahdollisuuden ohjata sen itse, vaikkei hänellä ollut ohjaamisesta aiempaa kokemusta. Pääosaan Wyatt Earpiksi tuli Kurt Russell. Kevin Costner puolestaan kehitteli omaa Earp-elokuvaansa Lawrence Kasdanin kanssa. Molemmat filmit etenivät tuotantoon vuonna 1993, mutta Tombstone ehti ensin ja oli jo pitkälti purkissa, kun kolmituntisen Wyatt Earpin kuvauksia vasta aloitettiin. Tombstonen ensi-ilta oli kymmenen päivää Kasdanin elokuvan kuvausten päättymisen jälkeen, joulupäivänä 1993.

Esikoisohjaaja Kevin Jarren kokemattomuus kostautui eikä hän pysynyt aikataulussa, joten George P. Cosmatos tuotiin hänen tilalleen ohjaamaan Tombstone. Cosmatosin aiempi ura ei ollut kaksinen: kreikkalaisohjaaja oli ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja päässyt tekemään isoja elokuvia suurten niminäyttelijöiden kanssa, mutta filmit olivat kaikki kehnoja. Ainoat poikkeukset olivat Sylvester Stallonen kanssa tehdyt kaksi elokuvaa, jotka sentään jaksaa hyvin katsoa, vaikkeivät nekään erikoisia ole.

Siksi on erikoista, että Tombstonesta tuli niin hyvä kuin se on. Ehkä Kurt Russellin jälkikäteen kertomassa on perää – siinä, että hän todellisuudessa ohjasi ja Cosmatos oli kuvauksissa vain jonkinlaisena esiliinana. Tosin eräs näyttelijöistä sanoi, ettei Russell ainakaan häntä ohjannut. Ehkä sittenkin suurin ansio Tombstonen onnistumisesta lankeaa kuvaaja William A. Frakerille (Rosemaryn painajainen, Bullitt, Taivas saa odottaa).

Onneksi katsojan ja katsomisen kannalta vain lopputuloksella on merkitystä, ja kuten todettua, Tombstone on laatuelokuva. Se kertoo isojen poikien version siitä, minkälaista elämä villissä lännessä oli revolverisankareina tunnetuille miehille.

Wyatt Earp (Russell) ja hänen veljensä (Bill Paxton sekä Sam Elliot) ovat hyviä miehiä, jotka eivät räiski menemään tai noin vain päästele roistoja päiviltään. Maine on kuitenkin toisenlainen, ja kun veljekset saapuvat onnen kultamaata etsiessään Tombstonen kaivoskylään, ovat sielläkin kaikki kuulleet heistä ja osaavat pitää varansa. Poikkeuksena ovat Curly Billin (Powers Boothe) johtama rosvojoukko sekä pelkurimainen, opportunistinen sheriffi (Jon Tenney).

Samaan aikaan Earpin veljesten kanssa kaupunkiin saapuu vankkureissa kaunis näyttelijätär (Dana Delany) ja korea näyttelijäpoika (Billy Zane), joista edellinen iskee silmänsä Wyatt Earpiin ja tämä häneen, näyttelijäpoika taas herättää Billy Breakenridgen (Jason Priestley) huomion.

Kohta kaupungin komeimman saluunan pelipöydissä istuu myös Doc Holliday (Kilmer), keuhkotaudin riuduttama mies, joka sairaudestaan huolimatta vetää yhä tupakkaa, ryyppää ja pitää päivien mittaisia peli-istuntoja. Koko ajan rinnalla on samanlaista elämää viettävä seuralainen, Big Nose Kate (Joanna Pacula).

Lännenelokuvan mittapuulla Tombstone on realistinen, mutta silti kaukana realismista. Teemojaan se käsittelee aikuismaisesti. Pääteemat eivät niinkään koske lakia ja oikeutta, vaan veljeyttä, ystävyyttä sekä oikeudenmukaisuutta. Samalla pohditaan, onko onni jossakin mutkan takana odottamassa kulkijaa vai hukkaako ihminen mahdollisuuden onneen sitä aktiivisesti etsimällä ja aloilleen asettumatta. Näitä kysymyksiä pohditaan erinomaisen näyttelijäkaartin välityksellä.

Scopena kuvattu Tombstone on kuvaaja William A. Frakerin komea taidonnäyte, ja häntä voi pitkälti kiittää siitä, että kokonaisuus on visuaalisesti yhtenäinen, harkittu teos, vaikka ohjaaja vaihtuikin kesken kaiken ainakin kerran tai pari, kertojasta riippuen.

Disneyn uusi 4K UHD -tallenne on erittäin komea ja ylittää kuvan- ja äänenlaadultaan vanhan Blu-ray-tallenteen mennen tullen. Värimäärittely vaikuttaa alkuperäistä kunnioittavalta ja filmiraetta on mukana kuten pitääkin. Mukana ei kuitenkaan ole lainkaan lisämateriaalia.