Arvostelu: Heretic – epäuskoinen on tutunlainen ja kiehtova kauhujännäri

Scott Beck ja Bryan Woods saivat vauhtia uralleen, kun heidän käsikirjoittamastaan Hiljaisesta paikasta tuli yllätysmenestys vuonna 2018. Aiemmin vain vähäiselle huomiolle jääneitä kauhuelokuvia tehneet Beck ja Woods pääsivät ohjaamaan suurehkon budjetin scifi-elokuvan 65 (2023), jonka he myös käsikirjoittivat. Elokuva oli jossain määrin viehättävä, vaikkakin lähinnä avaruuteen siirretty Jurassic Parkin jäljitelmä.

Nyt Beck ja Woods ovat palanneet kauhun pariin. Heretic – epäuskoinen kertoo kahdesta mormonitytöstä, nätistä ja nuoresta, jotka kiertävät pienessä kaupungissa levittämässä kirkkonsa ilosanomaa. Vaikka tytöt ovat lannistumattomia ja kiertävät kiertämistään, vastaanotto on aina kylmä, välinpitämätön tai vihamielinen. Jopa toiset, hormoniensa vietävissä olevat nuoret pilkkaavat mormonityttöjä.

Erään omakotitalon oven avaa varttunut englantilainen herrasmies, joka kutsuu lähetyssaarnaajakaksikon peremmälle pois sateesta. Barnes (Sophie Thatcher) ja Paxton (Chloe East) uskaltavat astua kynnyksen yli, kun herra Reed (Hugh Grant) kertoo asuvansa talossa vaimonsa kanssa. Herra Reed on auvoisa isäntä, joka on aidosti kiinnostunut uskon asioita, mutta rupattelu hyvin askeettisesti kalustetussa olohuoneessa muuttuu nopeasti pahaenteiseksi. Tyttöjen usko joutuu koetukselle.

Thatcher ja East ovat molemmat mormoniperheistä, joten heille näiden kohteliaiden, hyvin pukeutuneiden ja aivopestyjen nuorten maailma on tuttua omasta takaa – miten se näkyy roolisuorituksissa, sitä on vaikea sanoa. East on joka tapauksessa saanut paremman tehtävän, aidomman ihmisen, jonka elokuvan aikana läpi käymä tunneskaala saattaa aiheuttaa kateutta vanhemmissakin näyttelijöissä.

Hugh Grant puolestaan ei enää vanhemmiten näyttele vain kilttejä tai kunnollisia engelsmanneja, vaan vetää häpeilemättä täydellä antaumuksella roistojen rooleja mitä erinomaisin tuloksin.

Korealaisen Chung-hoon Chungin (Oldboy, Se) kuvaama Heretic – epäuskoinen tapahtuu jatkuvassa pimeydessä ja tummien sävyjen täyttämissä huoneissa. Pienimuotoinen, hyvin tunnelmansa yllä pitävä elokuva leikittelee lajityypin kliseillä, mutta ei toisaalta pääse niistä eroon – näinhän melkein aina on. Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko on uskaltanut tehdä maailmankatsomukseltaan synkemmän elokuvan kuin mihin amerikkalaisissa valtavirtaelokuvissa on totuttu. Tästä kertoo paljon se, että Hereticillä on kaksi hyvin selkeää esikuvaa: Barbarian (2022) ja Marttyyrit (2008), joiden tasolle se ei missään vaiheessa nouse. Heretic – epäuskoinen ei ole yhtä jännittävä, kekseliäs ja tehokas kauhuelokuva kuin Barbarian, eikä niin synkkä ja sadistinen kuin Marttyyrit.

Ohjaajakaksikko ansaitsee erityisen suuret moitteet liian alleviivaavista lähikuvista esineistä, joilla tulee olemaan merkitystä elokuvan edetessä.

 
Elokuvateattereissa 22.11.2024 alkaen.