4K UHD -arvostelu: Sydney Pollackin Parhaat vuotemme (1973) on lajinsa klassikoita

Arthur Laurentsin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama Parhaat vuotemme (1973) toi vanhanaikaiseen kielletyn rakkauden asetelmaan vain vähän uutta, mutta muuten Sydney Pollackin elokuva on romanttisen draaman lajityypin helmiä.

Tapahtumat alkavat 1930-luvun loppupuolelta ja päättyvät 1940-luvun alkuun. Barbra Streisand näyttelee Karl Marxia ihannoivaa ja palopuheita Neuvostoliiton ihanuudesta pitävää Katieta, joka melkeinpä sattumalta tutustuu opiskelutoveriinsa Hubbeliin (Robert Redford). Hub on koulun komein poika, rikkaasta perheestä ja selvästikin pärjännyt elämässään tekemättä koskaan yhtään mitään. Hän elää huoletonta elämää Katien murehtiessa maailmanrauhasta.

Katie on juutalainen ja Hub protestantti, mutta se ei kuitenkaan ole heidän odottamattoman romanssinsa etenemisen esteenä. Pikemminkin ongelmana ovat Hubin ja Katien eri elämäntyylit ja tavoitteet elämässä. Hub haluaisi viettää huoletonta poikamieselämää, mutta Katie toivoo perheen perustamista. Katie on myös varsin alistuvaa sorttia, mutta ei sentään täydellisen epätoivoinen miellyttäjä.

Parhaissa vuosissamme ei nähdä lainkaan kultalusikkapojan vanhempia pelaamassa pelejään köyhän morsianehdokkaan karkottamiseksi. Niin vanhanaikainen ja kliseinen elokuva tämä ei ole.

Kolmen vuosikymmenen takaisen epookin kautta käsikirjoittaja Arthur Laurents kuvaa enemmän tai vähemmän ikuisia ihmis- ja parisuhdekysymyksiä. Ohjaaja Sydney Pollack välttää onnistuneesti liiallisen romantisoinnin ja sentimentaalisuuden. Pintapuolisuudesta ja yli-ikäisistä näyttelijöistä huolimatta tavoitteena on uskottava ihmiskuvaus, jossa onnistutaankin ajoittain ja erityisen hyvin elokuvan viimeisessä kohtauksessa. Päänäyttelijöiden eriparisuus ja etäisyys toimii kokonaisuuden hyväksi, onhan Katie on korviaan myöten rakastunut Hubiin, joka kyllä pitää tytöstä, mutta elää naisseikkailujaan varten.

Epookki on asettanut omat haasteensa ja valtaosa elokuvasta tapahtuukin interiöörilavasteissa. Sydney Pollack on kuitenkin onnistunut välttämään tunkkaista vaikutelmaa. Elokuvan nimikkosävelmä soi muutamaan otteeseen. Kappale on upea, mutta Streisandin tulkinta kalpenee kaikin tavoin Perry Comon omalle.

Parhaitten vuosiemme aiempi Blu-ray-tallenne oli sekin korkeatasoinen, mutta tuore 4K-restauroitu tallenne on moitteeton. Mukana ovat alkuperäinen monoraita ja jälkikäteen tehty 5.1-miksaus. Levy sisältää alkuperäisversion lisäksi myös pidennetyn version, johon on lisätty noin viiden minuutin edestä poistettuja kohtauksia (pidennetyssä versiossa on vain 5.1-ääniraita).