4K UHD -arvostelu: Surkea Tiedän mitä teit viime kesänä (1997) käy jo nostalgiasta

Screamin (1996) odottamattoman suurmenestyksen jälkeen käsikirjoittaja Kevin Williamsonin aiempi käsikirjoitus murhaajan vainoamista teineistä päätyi pikavauhtia tuotantoon. Tiedän mitä teit viime kesänä (1997) pohjautuu Lois Duncanin 1970-luvun alussa ilmestyneeseen romaaniin, jonka juonta Williamsonin käsikirjoitus noudattelee melko tarkasti. Suurimmat erot ovat väkivallan määrässä: elokuvassa tulee ruumiita ja vertakin roiskuu jonkun verran.

Päähenkilöt ovat harvinaisen mitäänsanomattomia, vailla minkäänlaista persoonallisuutta, mutta eipä ole näyttelijöissäkään kehumista. Julie (Jennifer Love Hewitt) ja hänen poikaystävänsä Ray (Freddie Prinze Jr.) sekä kaveripariskunta Helen (Sarah Michelle Gellar) ja Barry (Ryan Philippe) ovat juhlimassa itsenäisyyspäivää. Paluumatkalla pimeällä, mutkikkaalla ja mäkisellä tiellä he ajavat jalankulkijan yli. Julien vastusteluista huolimatta nelikko päättää hävittää ruumiin välttääkseen seuraamukset. Illan tapahtumat vaikuttavat kaikkien elämään ja salaisuus painaa. Vuotta myöhemmin joku alkaa piinata nelikkoa viesteillään – ja kohta jahdata heitä koukkukätensä kanssa.

Skotlantilaisen Jim Gillespien esikoispitkänään ohjaama Tiedän mitä teit viime kesänä kaatuu omaan typeryyteensä ja yksinkertaisuuteensa. Siitä puuttuu oikeastaan kaikki se, mitä slasher-elokuvat vaativat toimiakseen. Parhaimmassakaan slasher-elokuvissa ei ole kaksista juonta tai älykkäitä taikka aitoja roolihahmoja, mutta niissä on tehokasta kerrontaa, joskus huomattaviakin visuaalisia ansioita ja voimakas tunnelma. Tapahtumapaikalla, miljööllä, on myös suuri rooli.

Gillespien elokuvassa ei ole mitään näistä. Visuaalisuuteen on sentään yritetty panostaa, mutta scope-kuvaus ei oikein auta, kun edes tapahtumapaikan määrittäminen ei ohjaajalta onnistu. Tiedän mitä teit viime kesänä tapahtuu jossakin – siinä kaikki.

Näyttelijät ovat kauniskasvoisia ja täysin persoonattomia otuksia. Love Hewitt ja Gellar sentään pääsevät loistamaan yhdessä kohtauksessa, mutta vain siksi, koska koko palkkansa edestä ylinäyttelevä Anne Heche onnistuu olemaan siinä vielä heitäkin huonompi.

Komea 4K-restaurointi on melkoinen harppaus aiempiin tallennejulkaisuihin nähden. Värimäärittely on lähellä alkuperäistä – jos vanhan Blu-ray-tallenteen värimäärittely vastasi alkuperäistä – mutta huomattavasti paremman kuvanlaadun sekä HDR:n ansiosta 4K-tallenteen värit ja sävyt ovat vallan toista tasoa.