Blu-ray-arvostelu: Renfieldin (2023) idea ei kanna muutamaa minuuttia pidemmälle

Dracula, Frankenstein, Muumio ja Näkymätön mies jatko-osineen päivineen olivat Universal Picturesin alkutaipaleen tärkeimpiä rahasampoja. Ne ovat ajattomia klassikoita, joiden kuvaston vaikutukset näkyvät yhä nykypäivänkin kauhuelokuvissa. Ei siis ihme, että Universal Pictures on aina muutamien vuosikymmenien välein palannut alkulähteilleen.

Renfieldistä on varmastikin ollut helppo pitää myyntipuhe studiopomoille ja rahoittajille: komedia Draculan ikuiseksi palvelijaksi joutuneesta lakimies Renfieldistä, joka vielä vuosisata myöhemminkin popsii hyönteisiä, palvoo vastentahtoisesti pimeyden prinssiä ja itkee menetetyn elämänsä perään. Mutta kuten usein tällaisten ideoiden kanssa käy, niin lyhyt ja helposti aukeava lähtöajatus ei kanna muutamaa minuuttia pidemmälle elokuvan muodossa.

Nicholas Hoult näyttelee Renfieldiä tylsästi ja Nicolas Cage ylinäyttelee Draculaa. Kaksikko on tällä kertaa nykypäivän New Orleansissa, jossa Dracula nautiskelee Renfieldin hänelle toimittamaa ihmisverta. Renfield muistelee perhettään ja kaipaa vapautta tai kuolemaa. Tuskissaan hän osallistuu terapiaryhmään, jossa toistakymmentä läheisriippuvaista ja huomionkipeää aikuislasta käy valittamassa. Renfield sopii sinne hyvin ja saa jopa apua, mutta Draculasta on vaikea päästä eroon edes mielialan kohennuttua.

Renfield alkaa takaumajaksolla, jossa Draculan ja Renfieldin yhteinen taipale selostetaan pikavauhtia näyttämällä lähinnä Draculasta (1931) otettua materiaalia, johon Cagen ja Houltin päät on vaihdettu alkuperäisten näyttelijöiden tilalle. Hyppy sen jälkeen täysin uuteen materiaaliin ja nykypäivään on melko karu: digitaalisena kuvattu Renfield näyttää elottomalta muoviselta möhkäleeltä, eikä siinä ole oikeastaan mitään visuaalisia ansioita. Melkoinen ratkaisu elokuvantekijöiltä, joiden pitäisi kertoa varjojen maailmassa elävästä yön ruhtinaasta.

Suurempi ongelma on silti täydellinen epähauskuus. Vitsejä on kyllä, mutta mikään juttu ei edes hymyilytä saati naurata. Nicolas Cage on hetkittäin hienossa vedossa Draculana, mutta siihen elokuvan ansiot pitkälti jäävätkin.