Blu-ray-arvostelu: Peruna (2020) ei maistu

Kaksi miljoonaa euroa maksanut, liki kokonaan Liettuassa kuvattu Peruna sijoittuu 1600-luvun Suomeen ja kertoo idearikkaasta käymälänsiivooja Untamosta (Joonas Nordman), joka saa sattuman kautta käsiinsä menestyksen avaimet: perunan. Suomessa syödään naurista ja peruna on vieras lajike, etenkin Untamolle, joka ei edes tiedä, miten sitä pitäisi syödä. Pikkuhiljaa hän oppii ja värvää yritykseensä mukaan muitakin epäonnisia sonnanlapioijia ja pyrkii saamaan perunaviljelyksilleen rahoitusta rikkailta ylhäisiltä.

Käsikirjoittaja Pekko Pesosen on kuvaillut Perunaansa tarinaksi start-up-yrittäjästä 1600-luvun Suomessa ja sitähän se onkin. Vitsit ovat sisäänpäin lämpeäviä ja vain muutama osuu maaliin. Vika ei välttämättä ole vitseissä tai niiden kertojissa, vaan elokuvan hengettömyydessä. Ensinnäkin elokuvan rytmi on läkähdyttävä, se on kuin amerikkalainen komedia vauhdiltaan, mutta vitseiltään lähempänä eurooppalaista. Leikkauksia on jatkuvasti, mikään kuva tai kohtaus ei kestä kauan, ihmiset jäävät täysin yksiulotteisiksi ja yhtä epäuskottaviksi kuin ajankuva, jossa rekvisiitta ja puvut näyttävät kaikki Kiinasta tilatuilta halvoilta jäljitelmiltä. Kukaan nyt ei varmaan odotakaan, että 1600-luvun epookissa olisi aitoja sen aikakauden vermeitä ja vehkeitä, mutta jos 1600-luvun metsissä kulkevalla soturilla on asu mustaksi värjättyä nahkaa ja se kiiltelee uutuuttaan, niin ei se ainakaan auta uppoutumaan elokuvaan.

Totuudenmukainen tai edes uskottava Joona Tenan ohjaaman Perunan ei tietysti ole tarkoituskaan olla, sehän on farssi, mutta kun näyttelijätkään eivät usko roolihahmojensa elävän jossakin omassa maailmassaan, niin lopputulos on tällainen.