Swingers (2018)

Tanskalaisen Mikkel Munch-Falsin Swinger (2016) ei toiminut komediana eikä draamana, mutta sillä oli yksinkertainen ja jalostamiskelpoinen idea: onnettomat pariskunnat parinvaihto-orgioissa. Luokkakokousten tapaan myös Swingers on filmattu uudelleen suomeksi ja hyvin samanlaisena kuin alkuperäinen elokuva oli. Pitkän elokuvan ohjaajana debytoivan Pamela Tolan Swingersin ainoa etu alkuperäiseen nähden on siinä, että se on suomenkielinen ja suomalaisin näyttelijöin tehty elokuva. Kotimaisuus viehättää aina, vaikka aihe olisikin suomalaisille vieras.

Elokuvassa neljä pariskuntaa päätyy komeaan kartanoon viettämään parinvaihtoviikonloppua vanhemman kummajaispariskunnan (Miitta Sorvali ja Tommi Liski) ohjauksessa. Äveriäät ja ylimieliset Esko ja Inka (Levottomien pari Mikko Nousiainen ja Matleena Kuusniemi) ovat kokeneita parinvaihtajia. Tutut pariskunnat jäävät tällä kertaa pois, ja kartanoon saapuukin vain kolme uutta, vierasta pariskuntaa, jotka ovat kaikki ensimmäistä kertaa moisissa kinkereissä. Ari ja Laura (Aku Hirviniemi ja Marja Salo) ovat avioeron partaalla, Janin ja Veeran (Janne Kataja ja Kiti Kokkonen) yhteiselo on muuttunut seksittömäksi ystävyydeksi, kun taas joukon nuorin pariskunta Milla ja Jere (Mimosa Willamo ja Roope Salminen) on paikalla vain, jotta Milla voisi tehdä taustatutkimusta parinvaihtajista. Tätä he eivät tietysti muille kerro.

Muuten alkuperäistä elokuvaa uskollisesti noudattavan Swingersin kohdalla on harrastettu pientä valkopesua, kun alkuperäisen elokuvan ulkomaalaistaustainen roolihahmo (jota Willamo nyt näyttelee) on muutettu kantaväestöön kuuluvaksi.

85-minuuttinen elokuva on nopeasti rullattu loppuun, eikä se tarjoa yllätyksiä, vaikkei alkuperäistä elokuvaa olisi nähnytkään. Lienee turha mainita, että Swingersin huumori pysyy vakaasti alapääosastolla: vitsiä vedetään peniskateudesta, potenssiongelmista ja tietysti isosta melasta, joka pamahtaa ruokapöytään aamutakin raosta. Myös parisuhdeongelmien ja mustasukkaisuuden kuvaaminen jää pintapuoliseksi.

Hirviniemellä on omat vahvat maneerinsa, joista osa on tällä kertaa jäänyt kotiin ja hyvä niin, vaihtelu virkistää. Nousiainen on vanhemmiten alkanut varsinaiseksi heittäytyjäksi, ja valitut roolit ovat olleet hyvinkin erilaisia keskenään. Moitittavaa ei ole elokuvan muissakaan näyttelijöissä, mutta heistä melkein jokainen on itselleen jo tyypillisessä roolissa.

Kiire paistaa läpi kaikesta, heti alkuteksteistä lähtien, kun maskeeraajan nimi on kirjoitettu väärin. Varsinkin elokuvan loppupuolella on todella huonosti kuvaan istuvia jälkiäänitettyjä repliikkejä.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: