sotajarauha56still1
Valotusmittari, Audrey Hepburn ja ohjaaja King Vidor Sodan ja rauhan kuvauksissa. Kuva: Paramount Pictures

Kylmän sodan aikaan Suomi ja eritoten Helsinki päätyivät esittämään Neuvostoliittoa useissa yhdysvaltalaisissa ja brittiläisissä elokuvatuotannoissa. Warren Beattyn Punaiset (1981), Michael Aptedin Gorkin puisto (1983), Don Siegelin Puhelin (1977), John Hustonin Kremlin kirje (1970) ja David Leanin Tohtori Zhivago (1965) kaikki sisältävät Suomessa kuvattuja osuuksia.

Boris Pasternakin suureen venäläisromaaniin pohjautuvaa Tohtori Zhivagoa kuvattiin Lapissa, josta löytyi aito talvi paukkupakkasineen ja lumihankineen. Jo kymmenkunta vuotta ennen Leania Suomen hanget ja korkeat nietokset vetivät puoleensa italialaisia tuottajamoguleita, Dino ja Luigi De Laurentiisia ja vielä paljon suuremman venäläisromaanin filmatisointia.

1950-luvun puolivälissä Dino De Laurentiis päätti filmata Leo Tolstoin Sodan ja rauhan. Ohjaajaksi kiinnitettiin suoraan Hollywoodista legendaarinen King Vidor. De Laurentiisin ja Paramount Picturesin yhteistuotannon kuvaukset päätettiin suorittaa kokonaisuudessaan Euroopassa. Napoleonin Venäjän-retken talvikuvauspaikkaa alettiin etsiä Suomesta, johon elokuvan toisen kuvausryhmän ohjaaja Pietro Germi ja kuvaaja Aldo Tonti suuntasivat yhdessä Luigi De Laurentiisin kanssa helmikuun lopulla 19551. Harvinaisten italialaisten vieraiden täkäläinen isäntä oli elokuvalevittäjä Kelo-Filmi Oy, joka maahantoi De Laurentiisin yhtiön elokuvia.

Italialaiset filmimiehet kävivät katselemassa kuvauspaikkoja Hämeenlinnan seuduilla, mutta koska elettiin jo helmi–maaliskuun vaihdetta ja kuvauksia suunniteltiin huhtikuulle, uskottiin Jyväskylän suunnalta tai Etelä-Pohjanmaalta löytyvän varmemmin lunta. Italialaiset halusivat kuvauspaikan, josta löytyisi ”kohtalaisen leveä joki, lunta, lakeutta ja jonkin verran lehtimetsää”.

sotajarauha56still2
Audrey Hepburn elokuvassa Sota ja rauha (1956). Kuva: Paramount Pictures

Suomen-jakson kuvausten suunniteltiin kestävän noin pari viikkoa ja maksavan satatuhatta dollaria, mikä nykyrahassa vastaisi noin kymmenkertaista summaa. Joukkokohtauksia varten tarvittaisiin pari tuhatta avustajaa esittämään sotilaita, ja näitä avustajia kyseltiin Puolustusvoimilta todennäköisesti Kelo-Filmin aloitteesta. Siitä, miten Puolustusvoimat suhtautui avunpyyntöön, ei ole tietoa, mutta samaan aikaan kuvausvaiheessa olleen Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan (1955) käyttöön Puolustusvoimat ei antanut mitään. Elokuvan päänäyttelijöitä ei Suomen-kuvauksissa tarvittaisi, mutta eipä niistä vielä ollut varmuuttakaan. Aluksi Elia Kazania kosiskeltiin ohjaajaksi ja Marlon Brandoa miespääosaan, olivathan nämä juuri tehneet yhdessä kolme tulevaa klassikkoa: Viettelyksien vaunun (1951), Viva Zapata!:n (1952) ja Alastoman sataman (1954). Lopulta miespääosassa Pierrenä nähtiin yli-ikäinen Henry Fonda ja vastanäyttelijänään Natashana Audrey Hepburn. Hepburnin puoliso Mel Ferrer näytteli Andrein roolin.

Kun Sota ja rauha eteni kuvausvaiheeseen kesällä 1955, Suomeen ei enää ollut tulijoita, sillä tänne ja Jugoslaviaan suunniteltuja kuvauksia pidettiinkin jo tarpeettomina2 – elokuva filmattiin kokonaisuudessaan Italiassa3. The Hollywood Reporterin mukaan elokuvaan olisi kuitenkin tammikuussa 1955 kuvattu talvikuvia Suomessa, mutta tämä ei ajallisesti osu yhteen suomalaislehdistön reportaasien kanssa.

Vidorin Sota ja rauha sai ensi-iltansa vuonna 1956. Kolmi- ja puolituntinen suurelokuva yhdestä maailmankirjallisuuden merkittävimmästä teoksesta herätti suunnatonta kiinnostusta, vaikka elokuva ei niin onnistunut ollutkaan. Sota ja rauha on Italian kaikkien aikojen viidenneksi katsotuin elokuva liki 16:lla miljoonalla katsojallaan, ja Ranskassa se oli ensi-iltavuotensa toiseksi katsotuin4. Elokuvan budjetti tuli takaisin jo pelkästään Yhdysvaltain vuokratuotoista.

Sodan ja rauhan Suomen-ensi-ilta oli 22. maaliskuuta 1957 Helsingin Kino-Palatsissa, ja uusintaensi-iltaan se tuli helmikuussa 1976.

Elokuva esitetään Helsingin Kino Reginassa huomenna torstaina 31. tammikuuta klo 17.00 (mukana kymmenen minuutin väliaika).

 

 

Lähteet:
1 Helsingin Sanomat, 1.3.1955
2 TCM.com (viitattu 16.12.2018)
3 IMDb (viitattu 16.12.2018)
4 JP’s Box Office (viitattu 17.12.2018)

Ensi-illat

Perjantai 16.8.

onceuponatimeinhollywoodjuliste pakomuurintakaajul

innadeyardjul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

veeranmaaginenelamajuliste olensuomalainenjuliste tottumiskysymysjuliste marianparatiisijuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja