Likainen Harry oli "raaistava" – korkein hallinto-oikeus oli toista mieltä

Likaisen Harryn taistelu Valtion elokuvatarkastamoa vastaan.

Don Siegelin ohjaama Likainen Harry (1971) oli yksi niistä monista elokuvista, jotka Valtion elokuvatarkastamo kielsi kokonaan. Monista muista poiketen tämä Clint Eastwoodin tähdittämä poliisielokuva sai kuitenkin lopulta esitysluvan – korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen avulla.

Yllä on se lakipykälä, jonka ansiosta Valtion elokuvatarkastamolla (VET) oli periaatteessa mahdollisuus kieltää kokonaan jonkun elokuvan esittäminen Suomessa. Ympäripyöreästi muotoiltu yksi lause mahdollisti seuraavien yli 35:n vuoden ajan sen, ettei Suomen valkokankailla, televisiossa tai videolevityksessä nähty monia tuon ajan kauhu-, jännitys- ja toimintagenren merkkiteoksia. Jo ennen uutta elokuvalakia VET kielsi kokonaan myös sellaisia elokuvia kuin Jean-Luc Godardin  Viimeiseen hengenvetoon (1960), joka sai KK-päätöksen Kaisa Saloselta ja Paavo Tuomarilta. Neljä vuotta myöhemmin esityslupa heltisi, mutta elokuvalle lyötiin poikkeuksellinen 50 %:n vero, mikä oli varsinainen kuolinisku koko elokuvalle. Vuonna 1965 voimaan tulleen uuden elokuvalain uhreja oli monia, mutta yksi ei taipunut sorron alle: Don Siegelin Likainen Harry (1971).

Siegelin elokuvassa sanfranciscolainen rikospoliisi Harry Callahan (Eastwood) luottaa Magnum-käsiaseensa voimaan roistoja vastaa tapellessaan, ja hän on jo ansainnut lempinimen Likainen Harry. Likainen Harry ei suinkaan ollut lännenelokuvista tunnetun Eastwoodin ensimmäinen nykyaikaan sijoittuva elokuva, vaan jo hänen toinen poliisielokuvansakin Siegelin ohjaaman Rautaisen Cooganin (1968) jälkeen. 

Harry Callahanille on jälleen paperitöitä luvassa. Kuva: WB

Likainen Harry on liian likainen

Likainen Harry sai maailmanensi-iltansa Yhdysvalloissa joulukuussa 1971, ja jo tammikuussa se pyöri muun muassa Italiassa ja Brasiliassa. Elokuvan suomalaisesta levityksestä vastasi studion täkäläinen edustaja Oy Warner-Columbia Films Ab, joten hittifilmin tie Suomeen oli lyhyt. Warner-Columbia lähetti Likaisen Harryn normaalien käytäntöjen mukaan VET:n tarkastettavaksi jo helmikuun 2. päivänä vuonna 1972. Tarkastajana toimi Viimeisen hengenvetoon -elokuvankin kokonaan kieltänyt Tuomari, joka antoi tälle elokuvalle yhtä rajun tuomion. VET totesi kieltäneensä kyseisen elokuvan, koska "se on raaistava ja kauhua herättävänä omiaan vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti" – suoraan lain kirjaimen mukaan.

Mikäli levittäjä ei ollut VET:n päätökseen tyytyväinen, sillä oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa: valittaa jo tehdystä päätöksestä valtion elokuvalautakunnalle tai tarkastuttaa elokuvan leikattu versio. Warner-Columbia joutui tässä tapauksessa turvautumaan molempiin väyliin, mutta ensin se valitti maaliskuun 3. päivänä jättämässään kirjeessä jo annetusta KK-ikärajasta. Valtion elokuvalautakunta, puheenjohtajanaan Ragnar Meinander, käsitteli valituksen maaliskuun 13. päivänä. Tulos oli sama kuin VET:ssa: kokonaan kielletty. Lautakunnan äänestyksessä viisi jäsentä äänesti kokonaan kieltämisen puolesta ja kolme (joukossa myös elokuvakriitikko Heikki Eteläpää) puolusti K18-ikärajaa sillä ehdolla, että elokuvaa leikataan.

Seuraavaksi Warner-Columbian mainospäällikkö Elisa Hillo lähetti VET:lle Likaisen Harryn leikatun version. 61:n metrin ja yli kahden minuutin verran lyhennetty versio päätyi taas Tuomarin tarkastettavaksi. Maaliskuun 3. päivänä Tuomari antoi saman tuomion myös tälle elokuvalle: kokonaan kielletty.  Warner-Columbia valitti tästäkin elokuvalautakunnalle maaliskuun 30. päivänä jättämässään kirjeessä. Lautakunta käsitteli valituksen huhtikuun 17. päivänä, mutta totesi jälleen pitävänsä VET:n päätöksen voimassa, koska elokuva on "raaistava". Päätöksen perustelut jäivät tuohon yhteen sanaan. Päätös syntyi äänestyksellä äänin 6–3; kolme jäsentä äänesti sen ehdotuksen puolesta, minkä mukaan elokuva olisi pitänyt palauttaa VET:lle tarkastettavaksi.

Warner-Columbialle ei jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin leikata elokuvaa lisää ja lähettää se taas tarkastettavaksi tai valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Yhtiö valitsi jälkimmäisen keinon, mutta leikkaamattoman version sijaan valitus koski lyhennettyä versiota.  

Clint Eastwood on Likainen Harry. Kuva: WB

Korkein hallinto-oikeus päättää

Valtion elokuvalautakunta lähetti KHO:lle oman selontekonsa, jonka mukaan "tarkastettuaan nyt kysymyksessä olevan elokuvan valtion elokuvalautakunta äänestyksen jälkeen (6:3) katsoi, että elokuva on raaistava ja kauhua herättävänä omiaan vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti siinä mielessä kuin elokuvaverolain [sic] 3 §:n 2. momentissa tarkoitetaan, minkä vuoksi valtion elokuvalautakunta hylkäsi valituksen ja siis pysytti valtion elokuvatarkastamon määräämän kieltopäätöksen".

Elokuvalautakunta totesi myös, että "valituskirjoituksen johdosta annettavana lausuntona asian käsittelyyn osaa ottaneet valtion elokuvalautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet toistivat aikaisemmin antamansa lausunnot. Tämän vuoksi valtion elokuvalautakunta katsoo, ettei valittaja ole valituskirjoituksessaan tuonut esiin sellaisia uusia syitä, jotka valtion elokuvalautakunnan mielestä antaisivat aihetta valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen."

Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä asiasta 18. päivänä syyskuuta. "Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asiaa ja katsoo, ettei puheessa oleva elokuva ole raaistava ja ettei ole muutakaan elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettua syytä, jonka perusteella elokuva olisi jätettävä hyväksymättä esitettäväksi. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi kumota elokuvalautakunnan ja elokuvatarkastamon päätökset ja, ottamatta välittömästi tutkittavakseen sanotun lain 4 §:ssä mainittuja seikkoja, palauttaa asian elokuvatarkastamolle. Elokuvatarkastamon tulee ottaa elokuva uudelleen tarkastettavaksi ja ratkaista, onko elokuvan esittämiselle asetettava viimeksi mainitussa lainkohdassa sanottuja ehtoja, sekä antaa elokuvaverolaissa tarkoitettu elokuvaveroa koskeva päätös. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot".

Likaista Harrya kuvataan, ei vielä kielletä. Kuva: WB

Raaistavasta K16-elokuvaksi

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä kaikki myös noudattivat. Warner-Columbia lähetti Likaisen Harryn leikatun version VET:lle uudelleen tarkastettavaksi lokakuun 20. päivänä. Tässä vaiheessa tarkastaja vaihtui Tuomarista koko VET:a johtavaan Jerker A. Erikssoniin, joka ei ainoastaan hyväksynyt elokuvaa esitettäväksi (KHO:n päätöksen mukaan), vaan antoi sille K16-ikärajan. Kuitenkin Eriksson määräsi elokuvalle 30 %:n rangaistusveron, joka elokuvaverolain mukaan voitiin määrätä sellaiselle elokuvalle, joka on "sisällöltään huono tai taiteelliselta tahi siveelliseltä laadultaan heikko". Laki jättää päätöksen subjektiivisen tulkinnan varaan, ja tätä tulkintaoikeutta VET myös käytti. 

Warner-Columbia ei tyytynyt rangaistusveroon, vaan valitti päätöksestä valtion elokuvalautakunnalle, joka antoi päätöksensä tammikuun 2. päivänä vuonna 1973. "Valtion elokuvalautakunta on tutkittuaan valituksen ja tarkastettuaan elokuvan Likainen Harry harkinnut oikeaksi elokuvatarkastamon esittämillä perusteilla hylätä valituksen ja siis jättää elokuvatarkastamon päätöksen pysyväksi". Päätös syntyi äänestyksessä luvuin 6–2; kaksi äänesti 10 %:n veron puolesta. Jälleen Warner-Columbia olisi voinut valittaa päätöksestä KHO:lle, mutta näin ei tapahtunut. Rangaistusverolla ei muutenkaan ollut mitään vaikutusta elokuvan julkaisemiseen, sillä Warner-Columbia laski Likaisen Harryn ensi-iltaan tammikuun 5. päivänä, kolme päivää ennen lautakunnan päätöstä rangaistusveroa koskevaan valitukseen.

Liki vuosi ensimmäisen ikärajatarkastuksen jälkeen Likaisen Harryn tapaus oli käsitelty. Heti aluksi sekä alkuperäisenä että leikattuna versiona kokonaan kielletystä elokuvasta kuoriutuikin 16 vuotta täyttäneille sallittu raina. Tapauksen käsittely oli kuitenkin kestänyt niin kauan, että Likaisen Harryn jatko-osa valmistui samana vuonna ensimmäisen osan Suomen-ensi-illan kanssa. Ted Postin ohjaama Magnum .44 menikin VET:ssä läpi kertaheitolla, tosin leikattuna versiona. Eastwoodin elokuvia oli jo nähtykin Suomessa leikattuina versioina Sergio Leonen Vain muutaman dollarin tähden- ja Hyvät, pahat ja rumat -länkkäreistä lähtien.

Miten Likaiselle Harrylle sitten kävi lippuluukuilla? Ei hullummin, sillä vaikka se oli vuoden ensi-illoista vasta 27. katsotuin, katsojia kertyi kuitenkin 81 248 kappaletta. Se oli tosin alle puolet siitä, mitä Eastwoodin toinen samanvuotinen elokuva sai: tähden itsensä ohjaama Ruoska-länkkäri veti teattereihin 168 921 katsojaa, jotka näkivät 12 sekunnin verran lyhennetyn version.

Kuvat: Julistegalleria.net

Likainen Harry -elokuvat Suomessa

Erityiskiitos KAVI:lle ja MEKU:lle pöytäkirjamateriaaleista.