Sydney Pollack kuvasi ilman klaffia ja niinpä Aretha Franklin -dokumentin valmistuminen kesti liki 50 vuotta

Aretha Franklin ja Amazing Grace. Kuva: Cinema Mondo

Tammikuussa 1972 laulaja Aretha Franklin (1942–2018) nauhoitti uutta, Amazing Graceksi nimettyä gospel-albumiaan losangelesilaisessa baptistikirkossa. Kahden illan aikana tehtyä levytystä oli seuraamassa Sydney Pollack (1934–2008) kuvausryhmänsä kanssa. Pollackin ryhmä filmasi tapahtumia useammalla kameralla, ja lopulta kasassa oli parinkymmenen tunnin verran 16-millistä värifilmiä.

Materiaalia suunniteltuun dokumenttielokuvaan oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta Pollackin päätös jättää klaffilaudat pois teki materiaalin synkronoinnista mahdottomuuden. Pollack nimittäin pelkäsi, että klaffilautojen jatkuva pauke häiritsisi live-esiintymisen tapaan tehtyä levytystä. Kun ääni- ja kuvamateriaalia oli näinkin paljon, niiden yhdistäminen tuon ajan tekniikalla (eli käsityönä) osoittautui mahdottomuudeksi.

Dokumentin materiaali jäi makaamaan Warner Bros. -studion arkistoon. Pollackilla ei kuitenkaan tullut tekemisestä puutetta: hänen kuudes pitkän elokuvan ohjaustyönsä, Robert Redfordin tähdittämä toisenlainen lännentarina Silmä silmästä, sai ensi-iltansa keväällä 1972. Sitä seurasivat sellaiset elokuvat kuin Parhaat vuodet (1973), Korppikotkan kolme päivää (1975), Tootsie – lyömätön lyyli (1982) ja Minun Afrikkani (1985). Viimeinen, Tulkki, valmistui vuonna 2005.

Pollack kuoli vatsasyöpään toukokuussa 2008. 73-vuotiaaksi elänyt, kahdella Oscarilla palkittu ohjaaja ehti tehdä yhdeksäntoista pitkää elokuvaa. Ne keräsivät Suomen elokuvateattereihin yhteensä yli 1,5 miljoonaa katsojaa.

Hiljattain Pollackin ansioluetteloon tuli vielä yksi ohjaustyö lisää.

Amazing Gracen materiaali vaihtoi omistajaa vuonna 2007. Nykytekniikka mahdollisti kuva- ja äänimateriaalin synkkaamisen. Nuoremman polven tekijät, äänilevypuolella työskennellyt Alan Elliott ja leikkaaja Jeff Buchanan rakensivat materiaalista 85-minuuttisen elokuvan. Ilmeisesti lopputulos ei noudata mitään Pollackin jälkeensä jättämää käsikirjoitusta tai suunnitelmaa. Näin ollen voidaan kysyä, mikä lopulta on Pollackin osuus elokuvan ohjaamisessa? Ohjauskrediitti on joka tapauksessa jaettu Pollackin ja Elliottin kesken.

Elokuva oli valmis jo tämän vuosikymmenen alkupuolella, mutta Franklin esti oikeusteitse sen levittämisen. Franklinin kuoltua hänen perikuntansa ja dokumenttimateriaalin omistajat pääsivät sopimukseen elokuvan julkaisemisesta. Suomessa elokuvan voi nähdä elokuvateattereissa 4. lokakuuta alkaen Cinema Mondon levittämänä.