JP Siili ja kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
Jukka-Pekka "JP" Siili (s. 1964) aloitti elokuvauransa jo 1990-luvun alussa ohjaamalla televisioelokuvia. 1990-luvun alkupuolella hän työskenteli apulaisohjaajana sekä Juha Rosman Kuka on Joe Louis? -elokuvassa (1992) että legendaarisen Rauni Mollbergin viimeisessä filmissä, Paratiisin lapsissa (1994). Jouni Lompolon novelliin perustuneen Paratiisin lapsien käsikirjoitustyöstä vastasi Lompolo itse yhdessä Mollbergin, Olli Soinion ja Siilin kanssa.
Lama-ajan Suomen vähäiset elokuvanteon mahdollisuudet lienevät vaikuttaneen siihen, että Siili työskenteli televisiolle valmistuttuaan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta vuonna 1995. Television kautta alkoi myös tie kohti elokuvaohjaajan tehtäviä, kun hän ohjasi ja käsikirjoitti Telviksellä ja Prix Italialla palkitun Juulian totuudet -televisioelokuvan vuonna 2002. Jo seuraavana vuonna Siili teki debyyttinsä teatterilevitykseen pääsevän elokuvan ohjaajana jossakin määrin kohutulla Hymypojalla, joka sai kolme Jussi-ehdokkuutta ja lähes 80 000:n katsojan yleisön.
Hurriganesin tarinan kertonut Ganes (2007) oli suuri yleisömenestys yli 170 000:lla katsojallaan, poikien Siilille hänen uransa ensimmäisen Jussi-ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta. Seuraava elokuva, Blackout (2008), lukeutui jännityselokuvagenreen, jonka kotimaiset edustajat eivät ole viime vuosikymmeninä juurikaan pärjänneet eikä Blackoutikaan ollut poikkeus.
2000-luvulla myös Suojelijat-, Virta- ja Uusi päivä -televisiosarjoja ohjanneen Siilin uusin elokuva Härmä on kertomus 1800-luvun eteläpohjanmaalaisista puukkojunkkareista. Filmi pyörii parhaillaan elokuvateattereissa.
JP Siilin kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
Edellisten vastaajien tapaan myös Siiliä pyydettiin listaamaan kymmenen suosikkiaan ennen vuotta 1990 valmistuneista kotimaisista elokuvista.
| SISSIT (Mikko Niskanen, 1963) |
|
| – Viihdyttävä ja koskettava, puitteiltaan pieni sotaelokuva, kokoaan suurempi. | |
| TUNTEMATON SOTILAS (Rauni Mollberg, 1985) |
|
| – Vaikuttava ja totuudellinen tulkinta kansalliseepoksesta, rohkea ihmiskuvassaan, karhea visuaalisuudessaan ja uskottava pasifismissaan. | |
| ROSSO (Mika Kaurismäki, 1985) |
|
| – Vakuuttava veto niin sisilialaiseksi mafiatorpedoksi sukeltavalta Vänältä [Kari Väänänen], jonka rinnalla Martti [Syrjä] tikkaa irtonaisesti; Dante ja italian kieli antavat suomalaisille arkkimaisemille ennenkokemattoman sävyn, jota kuvakerronta myötäilee arvokkaasti. | |
| ARIEL (Aki Kaurismäki, 1988) |
|
| – Konstailematon, suoraviivainen tarina sekä Akin käsiala ja soundi valtavirtaisimmillaan. | |
| KOMISARIO PALMUN EREHDYS (Matti Kassila, 1960) |
|
| – Huimasti tyylitelty, taiten toteutettu ja hersyvästi näytelty rikosdraamakomedia melkein aloitti lajityypin; tällaisia katselisi edelleen vaikka joka vuosi. | |
| KAHDEKSAN SURMANLUOTI (Mikko Niskanen, 1972) |
|
| – Kaikessa mitallisessa ja heittäytymisen överiydessään ainutkertainen läpivalaisu suomalaisen mielenlaadun synkimmistä syövereistä. | |
| JÄNIKSEN VUOSI (Risto Jarva, 1977) |
|
| – Täysosumasovitus Arto Paasilinnan romaanista, Jarvan ja Antti Litjan yhteistyö parhaimmillaan onnistuneessa yhteiskunnallisessa komediassa. | |
| NOIN SEITSEMÄN VELJESTÄ (Jukka Virtanen, 1968) |
|
| – Robin Hood kohtaa Seitsemän veljestä ja Spede ensi kertaa Veskun. | |
| POHJANMAA (Pekka Parikka, 1988) |
|
| – Ehyt sukellus pohjalaiseen sielunmaisemaan Antti Tuurin tekstistä. Säilyttää jännitteensä ja tiheytensä läpi kestonsa. | |
| ROSVO ROOPE (Hannu Leminen, 1949) |
|
| – Tauno Suuri – ilman ei lista ole täydellinen. Seikkailukomedia klassikkoballadin mukaan. Sodanjälkeisessä, illuusiottomassa maailmassa huima irtiotto realismista, fantasia merirosvomiljööstä Suomenlahden ja Karibianmeren risteytyksenä. |
Kaikki Siilin mainitsemat elokuvat on julkaistu DVD:llä.
Härmä elokuvateattereissa 17. helmikuuta 2012