Heikki Salo ja kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
Lapualaissyntyinen Heikki Salo tunnetaan parhaiten urastaan musiikkona ja lauluntekijänä, mutta hän on lisäksi laatinut käsikirjoituksia sekä teatteriin, televisioon että elokuviin. Salon tähänastisista elokuvakäsikirjoituksista tunnetuin lienee Timo Kahilaisen kanssa Salon näytelmästä sovitettu Beatlehem, jonka Pekka Karjalainen ohjasi televisioelokuvaksi vuonna 2003.
Salon ja Kahilaisen vuonna 1999 käsikirjoittaman Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri -televisiosarjan päähenkilöt siirtyvät valkokankaalle 23. joulukuuta Matti Grönbergin ja Pekka Karjalaisen ohjaamassa Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvassa. Elokuvan käsikirjoitus on Kahilaisen ja Salon yhteistyön tulos ja elokuvan musiikki taasen sekä Salon, Kahilaisen että Janne Louhivuoren säveltämää. Näiden kahden tehtävän lisäksi Salo myös nähdään itse filmissä yhtenä Lato-orkesterin jäsenistä.
Televisiosarjan ja elokuvan lisäksi Herra Heinämäen Lato-orkesteri on julkaissut useammankin levyn, joista edellinen on viime vuodelta ja seuraava tulee olemaan elokuvan soundtrack-julkaisu.
Heikki Salon kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
Edellisten vastaajien tapaan myös Saloa pyydettiin listaamaan kymmenen (tai useampi) suosikkiaan ennen vuotta 1990 valmistuneista kotimaisista elokuvista.
POJAT (Mikko Niskanen, 1962) |
|
PEKAT JA PÄTKÄT (Ville Salminen, Armand Lohikoski, Aarne Tarkas 1953–1960) | |
TYTTÖ KUUNSILLALTA (Matti Kassila, 1953) |
|
KOMISARIO PALMUN EREHDYS (Matti Kassila, 1960) |
|
RADIO TEKEE MURRON (Matti Kassila, 1951) |
|
SVEN TUUVA (Edvin Laine, 1958) |
|
OPRI (Edvin Laine, 1954) |
|
ON LAUTALLA PIENOINEN KAHVILA (Thure Bahne, 1952) |
|
LOMA (Risto Jarva, 1976) |
|
VIERAS MIES TULI TALOON (Wilho Ilmari, 1938) |
Kun mennään näihin vanhoihin leffoihin, niin tällainen pienen maalaiskylän poika alkaa muistella telkkarileffoja. Itse asiassa tämän listan elokuvista ainoastaan Jarvan Loman olen nähnyt teatterissa.
En halua näitä nyt järjestykseen laittaa, mutta ihan ensimmäisenä mieleen pätkähti Opri, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen lapsikatsojaan. Se tuntui jotenkin niin viisaalta tarinalta. Joskus nuorena katsoin sen viimeisimmän kerran, ja se tuntui kovin pitkäveteiseltä silloin. Pitkäveteisiä eivät olleet Kassilan elokuvat, ja Loirin junan perässäjuoksu kuuluu semmoisiiin lähtemättömiin kuviin tajunnassa. Olen muuten nähnyt joskus lapsena telkkarista Andalusialaisen koiran, muistan että olin yksin sitä kotona katsomassa. Vielä nykyäänkin kun laitan silmät kiinni, näen ihan tarkkakuvana kuun, partaveitsen ja silmän tai kadulla tökittävän irtokäden. Myös Vieras mies tuli taloon -leffa on hienon kauhunhohtoinen.
Sitten toisaalta, kun en tiedä mikä näiden elokuvien esitystahti on telkkarissa ollut, voi olla että jotkut tuosta listasta ovat siinä sen takia, että niitä tuli katsottua niin usein. Ehkä. Sven Tuuva, Pekat ja Pätkät, On lautalla pienoinen kahvila?
Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri
elokuvateattereissa 23. joulukuuta 2011.