Mile 22 (2018)

Mile 22 on ohjaaja Peter Bergin ja näyttelijä Mark Wahlbergin neljäs yhteistyö lyhyen ajan sisällä. Yhdysvalloissa yllätyshitiksi muodostuneen, terroristeja metsästävästä palkkatappajaryhmästä kertovan Lone Survivorin (2013) jälkeen kaksikko on tehnyt yhdessä öljynporauslautalle sijoittuvan Deepwater Horizonin (2016), Bostonin pommi-iskusta kertovan Ajojahdin (2016) ja nyt Mile 22:n (2018), joka on hyvin samankaltainen edeltäjiensä kanssa.

Kirjailija Lea Carpenterin esikoiskäsikirjoitus kertoo ryhmästä valtion työntekijöistä, jotka virallisesti työskentelevät Yhdysvaltain-suurlähetystössä vieraassa (kuvitteellisessa) aasialaisessa maassa. Todellisuudessa he ovat parhaimman luokan sotureita, jotka tarpeen tullen osallistuvat täysin laittomiin operaatioihin, joissa tarkoituksena on milloin tappaa Yhdysvalloille vaarallisia ihmisiä tai pelastaa vastavakoojia ja kaksoisagentteja. Pientä ydinporukkaa johtaa Wahlbergin näyttelemä James, jonka ympärille rakennetaan kömpelösti todellisen älykön ja neron glooriaa. Jo lapsesta saakka James on ollut muita älykkäämpi ja sosiaalisesti kömpelö, ja sitä rataa. Tapa kertoa tästä on töksähtävä, mutta vielä koomisemmaksi se muuttuu, kun tällaista neroa näyttelee Wahlberg.

Joka tapauksessa James ja hänen lähin työparinsa (Lauren Cohan) joutuvat kuljettamaan vastavakoojan turvaan 22:n mailin mittaisen matkan, josta ei puutu aseistautuneita vihollisia. Idea on suoraan 1930-luvun lännenelokuvista ja eritoten tietysti Clint Eastwoodin Luotikujasta (1977), jossa Eastwood kuljettaa oikeudenkäynnissä tarvittavaa todistajaa läpi mafiosoiden tulilinjan. Richard Donnerin ohjaama 16 Blocks (2006) oli tämän aiheen melko suora uudelleenfilmatisointi. Mile 22:n tapauksessa idean ympärille on sentään yritetty rakentaa uudenlainen ja erilainen viitekehys, mutta kovin kiinnostava se ei ole. Henkilöhahmotkin ovat lopulta hyvin ohuita: epäsosiaalinen nero ja kova, mutta silti koko ajan lapsensa perään itkevä sotilasnainen. Toiminnan syystä käyvä vastavakooja on Jamesin kaltainen tyyppi, ja tämä tehdään hyvin näkyvästi selväksi.

Bergin kerronta on hätäilevää ja toimintakohtaukset niin nopeasti leikattuja, että juuri mistään ei saa selvää. Sellainen ei nostata adrenaliinia, ainoastaan ärsyttää. Tästä uuden vuosituhannen toimintaelokuvien helmasynnistä ei vieläkään ole päästy eroon.

Mutta silti: teknisesti korkeatasoisena toimintaelokuvana Mile 22 ei varmasti petä hieman hölmöä toimintaviihdettä kertakatseluun etsiviä katsojia.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: