Justice League (2017)

Moni kakku päältä kaunis...

DC Comicsin sarjakuviin perustuvat, Warner Bros. -studion tuottamat elokuvat ovat olleet melkeinpä järjestään parempia kuin Marvel Studiosin omat tuotannot. Molempia vaivaa sisällöttömyys ja kylmyys, mutta ainakin DC Comicsin elokuvat näyttävät elokuvilta, toisin kuin Marvel Studiosin teokset, jotka ovat kuin jättibudjetin televisiotuotantoja. Nyt niillä alkaa kuitenkin olla yksi oleellinen yhdistävä tekijä: ylipitkää tv-sarjan jaksoa muistuttavat käsikirjoitukset.

Justice League on Warner Bros.:n vastaus Marvelin The Avengersille: "kaikki" kyseisen sarjakuvamaailman sankarit yhteen tuova sekamelska. Juoni on pirun yksinkertainen: Steppenwolf (äänenä Ciarán Hinds) uhkaa koko maailmaa ja Batman (Ben Affleck) alkaa koota jengiä taistelemaan häntä vastaan. Koska Superman (Henry Cavill) on kuollut, Batman käy värväämässä joukkoon The Flashin (Ezra Miller), Aquamanin (Jason Momoa) ja Victor Stonen (Ray Fisher). Sen jälkeen vuorossa on pitkät turpakäräjät, joihin Supermankin osallistuu, sekä keskinäistä välienselvittelyä ja synkistelyä.

Justice Leaguella ei ole sisältönsä puolesta mitään uutta tai mielenkiintoista tarjottavaa, ja elokuva alkaa junnata paikallaan jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen tunnin kulumista loppuun. Ohjaaja Zack Snyder tekee tunneköyhiä ja onttoja elokuvia, mutta hänellä on yhtä paljon silmää kauniille kuville ja kuvakerronnalle kuin taipumusta suosia kliseitä. Justice Leaguessa on poikkeuksellisen yksinkertainen käsikirjoitus, joka on vieläpä venytetty kahteen tuntiin. Tästä syystä sen rytmi on kateissa, eikä Snyder ole saanut elokuvaan sellaista vauhtia, joka veisi ajatukset pois sisällön tyhjänpäiväisyydestä. Justice League on kuitenkin puoli tuntia lyhempi kuin Snyderin Batman v Superman: Dawn of Justice (2016).

Jälkituotantovaiheessa Snyder jättäytyi pois tyttärensä kuoleman johdosta ja hänen tilalleen tuli Joss Whedon, joka viimeisteli elokuvan ja yritti parannella sitä uusintakuvauksillakin. Osa kohtauksista näyttää ilmiselvästi Whedonin ohjaamilta, sen verran staattisia ne ovat verrattuna muuhun elokuvaan. Whedon itse tunnetaan kahdesta ensimmäisestä The Avengers -elokuvasta, joiden kaikki sisällölliset ja tarinankerronnalliset viat löytyvät myös Justice Leaguesta – ja olisivat varmasti löytyneet ilman Whedonin osallisuuttakin. 

Komea ja ammattitaitoinen kuvaus, 300:n miljoonan dollarin budjetin suomat resurssit sekä kauniit ja komeat näyttelijät tuovat Justice Leagueen esteettisiä arvoja. Lisäksi elokuvassa on liuta näyttelijöitä, joista osalla on meriittilistallaan liuta hienoja filmejä ja roolisuorituksia, mutta näitä ei ole hyödynnetty juuri mitenkään; Amy Adams, Jeremy Irons, Diane Lane ja J. K. Simmons ovat mukana vain muutamissa kohtauksissa, eivätkä nekään vastaa heidän taitojaan.

LISÄMATERIAALI:

Useita dokumentteja elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: