Thelma (2017)

Tanskalais-norjalainen Joachim Trier tuli laajemmin yleisön tietoisuuteen englanninkielisellä Louder Than Bombs -elokuvallaan (2015), mutta palaa nyt uudessa elokuvassaan takaisin norjankieliseen kerrontaan.

Trierin ja käsikirjoittajakumppani Eskil Vogtin kynäilemä Thelma on suuren maailman mittakaavalla pieni tuotanto reilun kuuden miljoonan euron budjetillaan, mutta pohjoismaalaisella tasolla suuri – Suomessa se olisi todellinen suurelokuva. Tämä kuvastaa hyvin elokuvien budjettien kokojen eroja Pohjoismaissakin, kun Norjassa voidaan tehdä kuudella miljoonalla nykypäivään sijoittuva jännitystarina ja Suomessa sellainen summa saadaan kerran kolmessakymmenessä vuodessa kasaan sotaelokuvia varten.

Elokuva kertoo opiskelemaan lähtevästä Thelmasta (Eili Harboe), joka joutuu nyt muuttamaan pois lääkäri-isänsä (Henrik Rafaelsen) ja halvaantuneen äitinsä (Ellen Dorrit Petersen) luota. Pieni kotikaupunki jää taakse ja Oslosta tulee uusi kotipaikka. Uskovaisessa perheessä kasvanut Thelma on nätti, mutta hiljainen tyttö, eikä hän löydä ystäviä koulustaan. Lopulta kaveri löytyy, mutta Anjasta (Kaya Wilkins) tulee nopeasti muutakin kuin vain ystävä: uskonnon kieltämä samaa sukupuolta oleva rakas. Omantunnontuskat tuovat esille Thelman salatun ominasuuden, jolla on tuhoisat seuraukset kaikille, jotka hänen ajatuksiinsa päätyvät.

Thelmassa uni on totta ja totuus on unta. Trierin esikuvia ovat Andrei Tarkovskin kaltaiset elokuvan suuret mestarit, ja Thelma on kunnianosoitus nimenomaan Tarkovskin töille, Peilille (1975) etunenässä. Se ei rajoitu pelkästään yhteen kuvaan levitaatiosta, vaan koko tunnelmaan ja visuaaliseen tyyliin – mukana on myös Stalkerin (1979) mieleen tuovia kuvia urbaanista kaupunkiympäristöstä. Trier luo tarkovskilaisen tunnelman hiljaisuudella, laajoilla ja viipyilevillä kuvilla ja tarkkaan harkitulla musiikin käytöllä. Apinoinnin tunnetta siitä ei kuitenkaan synny. Muutoin ansiokkaan kuvauksen huonona puolena on monien kuvien epätarkkuus.

Kuten Tarkovskin filmit, Thelma kertoo siitä, mistä katsoja sen haluaa kertovan. Ehkä se on tarina siitä, kuinka kävisi, jos ajatukset voisivat tappaa – tai kuinka vain usko johonkin jumalamaiseen auktoriteettiin saa ihmiset välttelemään veritekoja.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: