Väärän vänkyrä talo (2017)

Viime vuonna Agatha Christien maailmankuulu mestarietsivä Hercule Poirot palasi valkokankaille Kenneth Branagh'n näyttelemänä ja ohjaamana Idän pikajunan arvoituksessa. Branagh'n elokuva oli kaikin puolin suurelokuva, joka sai ansaitsemansa yleisömenestyksen. Se ei kuitenkaan ollut vuoden 2017 ainoa Christie-filmatisointi, vaan myös Väärän vänkyrän talon (1949) ensimmäinen elokuvasovitus valmistui. Ranskalaisen Gilles Paquet-Brennerin ohjaama Väärän vänkyrä talo on 10:n miljoonan dollarin pikkubudjetilla tuotettu elokuva, joka nähtiin elokuvateattereissa muutamissa maissa, mutta kotimaassaan Isossa-Britanniassa se meni suoraan televisioon. Sinne se myös kuuluu.

Kirjallisuusfilmatisoinneista tunnettu Julian Fellowes, Tim Rose Price ja ohjaaja Paquet-Brenner ovat siirtäneet Christien romaanin tapahtumat 1940-luvun lopulta 1950-luvun lopulle. Siihen lienee lähinnä syynä vain se, että 1950-luku rock'n rolleineen on nykynuorten mielestä kiinnostavampi ja jännittävämpi kuin sotien jälkeinen aika. Se, mitä nuorison kosiskelussa voitettiin, menetettiin logiikassa ja uskottavuudessa. Elokuvan nuoren päähenkilön sotakokemukset muuttuvat melkeinpä mahdottomuudeksi.

Max Irons, jolla ei tämän elokuvan perusteella ole tippaakaan isänsä karismaa, näyttelee nuorta yksityisetsivää, Charles. Scotland Yardin mestarietsivän poika saa Kairossa tapaamaltaan miljoonaperijä Sophielta (Stefanie Martini) toimeksiannon: tulla selvittämään hänen isoisänsä murha. Charles saa tutkia tapausta, ennen kuin Scotland Yard aloittaa virallisen tutkinnan vanhan Tavernerin (Terence Stamp) johdolla. Kun Charles saapuu Sophien perheen kartanoon, hän huomaa nopeasti, ettei tässä väärän vänkyrässä talossa asu ensimmäistäkään suorapuheista ja rehellistä ihmistä. Kaikilla on ollut motiivi murhata perheen patriarkka, mutta kuka sen teki ja miksi? Kenties nuori vaimo (Christina Hendricks), näyttelijänä epäonnistunut tytär (Gillian Anderson) tai vanhin tytär (Glenn Close)?

Paquet-Brennerin tähänastiset ohjaustyöt (Sarah's Key, Dark Places) eivät anna kuvaa kovinkaan lahjakkaasta ohjaajasta, eikä Väärän vänkyrä talo muuta käsitystä. Tämänkin elokuvan roolihahmot eivät jää ainoastaan etäisiksi, vaan yksiulotteisiksi ja kylmiksi. Elokuva on lavastettu ja puvustettu kuin BBC:n epookkituotannot, minkä lisäksi vielä valaistuskin on tv-tuotantoon kuuluvaa. Mukana on myös muutama kömpelö kuva ja kamera-ajo. Käsikirjoitus eritoten juonen osalta noudattaa uskollisesti Christien romaania, mutta valmis elokuva ei tempaa katsojaa mukaansa jännittävään murhamysteeriin, vaan puupökkelömäiseen epookkitarinaan.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: