Wonder Woman (2017)

Mitä Marvel edellä, sitä Warner Bros. ja DC Comics perässä – paitsi tällä kertaa. Siinä missä Marvel ei ole vieläkään saanut aikaiseksi Scarlett Johanssonin näyttelemälle Black Widow’lle omaa elokuvaansa, Warner ja DC tuottivat Wonder Womanin ja vieläpä melkoisen suurin panoksin. 150:n miljoonan dollarin budjetti on valtava, mutta sata miljoonaa pienempi kuin Batman v Superman: Dawn of Justicen (2016). Se tosin selittyy tähtinäyttelijöiden määrällä, sillä Wonder Womanissa ei ole yhtäkään huippupalkattua näyttelijää, mutta sen tuotantoarvot ovat vähintään Batman v Supermanin luokkaa.

Allan Heinbergin käsikirjoittama Wonder Woman kerrotaan yhtenä pitkänä takaumana. Diana eli Wonder Woman (Gal Gadot) saa toimistoonsa Bruce Waynen lähettämän paketin, joka sisältää yli sata vuotta vanhan valokuvan Wonder Womanista muutaman sotilaan seurassa Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Wonder Woman alkaa muistella tapahtumia, jotka veivät hänet kaukaiselta amatsonien asuttamalta kotisaareeltaan ihmisten ilmoille ja keskelle ensimmäisen maailmansodan kohtalonhetkiä. Tapahtumissa tärkeässä roolissa on yhdysvaltalainen vakooja (Chris Pine).

Meillä aiemmin Ihmenaisena tunnetun Wonder Womanin ensimmäinen oma valkokangaselokuvansa kärsii niistä samoista ongelmista, mistä kaikki muutkin nykypäivän jättibudjetin supersankarifilmit. Se on kaavamainen, yllätyksetön, väritön elokuva, joka alkaa näyttävästi, jatkuu näyttävästi ja päättyy vielä näyttävämmin. Elokuvan loppu on todellakin loputtoman pitkä, kaikkien aikojen yhteenottoa venytetään, vaikka lopputulos on kaikkien tiedossa: sankarit eivät kuole, ainakaan oikeasti.

Missä Wonder Woman taas päihittää mennen tullen monet aikalaisistaan on teknisessä ja taiteellisessa toteutuksessa. Matthew Jensenin kuvaama elokuva on valtaosin 1910-luvun epookkia, kaikki on huolella lavastettua ja CGI-kuvat viimeisen päälle hyviä. Zack Snyderin ohjaamien Man of Steel- ja Batman v Superman -elokuvien tapaan myös Wonder Womania on värimääritelty niin paljon, että sitä ei voi olla huomaamatta, mutta hieman eri sävyin ja lopputulos onkin melkoisen miellyttävä.

Wonder Woman on ohjaaja Patty Jenkinsin ensimmäinen pitkäelokuva sitten Monsterin (2003), joka kertoo sarjamurhaaja Aileen Wuornosista ja tämän tyttöystävästä. Yli kymmenen vuoden ajan Jenkins hankki elantonsa televisiosta ja mainoselokuvista, mutta Wonder Womanin perusteella hän ei ole menettänyt otettaan. 140-minuuttinen elokuva etenee nopeaa vauhtia ja koko ajan on meno päällä, vaikka juoni on yhtä yksinkertainen kuin muidenkin supersankarielokuvien. Ainoa huomattava ero on Gadot’n ja Pinen hahmojen välinen suhde, mikä pinnallisestikin käsiteltynä pitää huolen siitä, ettei Wonder Woman ole vain toimintakohtausten sarja.

LISÄMATERIAALI:

Pidennettyjä kohtauksia, dokumentteja elokuvan teosta, pieleen menneitä ottoja, ym.

BLU-RAY-JULKAISU: