One More Time (2015)

Jos yrittää väkisin tehdä yhdysvaltalaisia arvoja kuvastavan elokuvan, siinä saattaa onnistuakin. Näin on ainakin käynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Edwardsille (Land of the Blind), jonka tuorein teos One More Time on hyvin helposti unohdettava, tyypillinen, mutta kertakatseluun kelpaava draamakomedia perheestä ja sukupolvien välisestä kuilusta, tietysti amerikkalaisittain.

Nykypäivänä sukupolvien välistä kuilua on helppo kuvastaa, riittää kun on vanha ihminen, jolle nuori kertoo, mikä internet on ja miten se toimii. One More Timen tapauksessa vanha ihminen, Paul (Christopher Walken), sentään tietää sen verran. Paul oli 1960-luvulla suosittu yökerholaulaja, jonka levyt soivat vielä joidenkin tärkeilevien nuorten kodeissa. Sen tunnetumpi hän ei enää ole, ja mies joutuukin itse korjailemaan ylistyslauseita Wikipedia-sivulleen.

Paul on naistenmies viimeisen päälle, monen avioliiton kokenut mies, joka on aina rakastanut vain itseään. Hänen esikoistyttärensä Jude (Amber Heard) on hyvin paljon isänsä kaltainen, minkä takia tytär tietysti vihaa isäänsä ja syyttää tätä kaikista ongelmistaan. Itsekin laulajanurasta haaveileva Jude palaa rahattomana kotiin vain huomatakseen isänsä suunnittelevan comebackia ja pettävän vaimoaan. Juden pikkusisko (Kelli Garner) on kohtalaisen onnellisesti naimisissa ja yhden lapsen äiti, mutta pentele, kun hän ei osaa laulaa.

Mukavasti eteenpäin soljuvaan elokuvaan on ympätty kaikenlaisia kysymyksiä, joita on käsitelty lukuisissa elokuvissa, romaaneissa ja keittiöpöydän ääressä käydyissä keskusteluissa. Sisällöltään One More Time ei ole yllätyksellinen tai kovin kiinnostavakaan. Hieman erilaisuutta on tullut mukaan Paulin hahmon kautta, tämän comeback-haaveiden seuraaminen on kiinnostavampaa kuin Juden matka aikuisuuteen. Walken ja Heard laulavat useammankin laulun imeliäissä kohtauksissa. Yksiulotteiset roolihahmot eivät ole näyttelijöille kiitollisia tehtäviä, mutta kaikki suoriutuvat niistä hyvin. Kokenut Walken on ainoa, jonka roolihahmossa on edes vähän syvyyttä ja merkkejä aitoudesta.

Kuvakerronnaltaan ja visuaaliselta ilmeeltään One More Time on pätevä, mutta täydellisen mielikuvitukseton.

 
LISÄMATERIAALI:

Poistettuja kohtauksia.

DVD-JULKAISU: