Blu-ray-arvostelu: Barry Levinson ja Robert De Niro kertovat mafiapomoista The Alto Knightsissa (2025)

Rain Man – sademiehen (1988) ja Bugsyn (1991) ohjaaja Barry Levinsonin paluu suuren budjetin valkokangaselokuvan pariin on valitettavasti pettymys. The Alto Knightsissa on omat hyvät puolensa, mutta sisällöltään se on liian kliseinen ja hengetön (yhdestäkään roolihahmosta ei voi välittää) ollakseen mukaansa tempaava tai tunteita herättävä kokemus.

Robert De Niro tekee kaksoisroolin kahtena todellisen elämän mafiapomona, Frank Costellona ja Vito Genovesena, joiden elämäntarinoissa on tässä elokuvassa otettu turhia pikku vapauksia; esimerkiksi kuvaamalla perheellistä miestä perheettömänä ja korostamalla tämän lapsettomuutta, vailla mitään muuta syytä kuin ehkä karsia elokuvan roolihahmoja, vaikkei niitä muutenkaan ole montaa.

Elokuva alkaa siitä, kun Costelloa ammutaan. Hän on elokuvan kertoja ja juttelee suoraan kameralle. Alun jälkeen elokuva seuraa välillä Costellon ja Genovesen nuoruutta ja ystävyyden aikaa, kunnes se keskittyy kertomaan ampumiseen johtaneita tapahtumia.

Kaksoisrooli on De Niron uran ensimmäinen. Vaikka elokuvien taso on laskenut kuin lehmän häntä, kuuluu De Niro edelleen maailman parhaimpiin näyttelijöihin. Kaikilla on omat maneerinsa, joita kaksoisroolin näytteleminen tuntuu hänen tapauksessaan vain korostavan. Costellon ja Genovesen erottaminen toisistaan ei ole pelkän maskeerauksen varassa, mutta paljon siitä on nimenomaan ulkonäön ansiota.

The Alto Knights on vanhojen miesten elokuva. Ohjaaja Levinson on 83-vuotias, käsikirjoittaja Nicholas Pileggi (Mafiaveljet) peräti 92-vuotias ja tuottaja Irwin Winkler 94-vuotias, kuvaaja Dante Spinotti ja De Niro puolestaan ovat kummatkin 81-vuotiaita. Tämä näkyy elokuvassa lähinnä hyvässä mielessä, nimittäin The Alto Knights on pitkälti perinteistä, vanhan koulukunnan elokuvantekoa, jossa mahdollisimman paljon tehdään kameran edessä eikä tietokoneella.

Elokuvan loppupuolella on useamman kohtauksen mittainen jakso, jossa liikutaan syksyisellä maaseudulla. Siinä ovat The Alto Knightsin komeimmat minuutit. Heikoimpia taas ovat osa sisäkuvista, joissa kuva on kliinistä ja latteaa.

The Alto Knightsin kehno menestys elokuvateattereissa ei ollut yksin teoksen syytä, sillä Warner Bros. ei uskonut elokuvaan eikä se päässyt teatterilevitykseen juuri muualla kuin Pohjois-Amerikassa. Pettymys on kuitenkin päällimmäinen tunne elokuvan aikana ja jälkeen.