4K UHD -arvostelu: Kovat ratsastajat (1974) on kivenkova klassikko Steven Spielbergin uran alkutaipaleelta

Steven Spielberg ei ollut vielä täyttänyt 25 vuotta, kun hän ohjasi ensimmäisen valkokangaselokuvansa Kauhun kilometrit vuonna 1971. On tosin niitä, jotka eivät laske tuota pienimuotoista mutta tehokasta jännäriä hänen esikoisohjauksekseen, koska se ensiesitettiin Yhdysvalloissa televisiossa. Kuitenkin Kauhun kilometrit pyöri Euroopassa valkokankailla, joten kyseessä on yhtä lailla valkokangaselokuva.

Kovat ratsastajat oli Spielbergin ensimmäinen varta vasten teatterilevitystä varten elokuva. Vaikka se on sittemmin jäänyt mestariohjaajan suurempien ja kauniimpien filmien varjoon, oli kyseessä aikanaan A-luokan tuotanto, joka nyt puolen vuosisadan ikäisenäkin on edelleen kivenkova elokuva.

28-vuotias Goldie Hawn oli tuolloin tuorehko Oscar-voittaja ja tunnettu komediarooleistaan, joten Kovat ratsastajat tarjosi hänelle uudenlaisen tehtävän. Idea elokuvaan oli peräisin todellisesta tapauksesta. Hawn näyttelee Lou Jeania, naiivia luonnonlasta, joka keksii melko hyvän keinon, jolla hän saa autettua miehensä Clovisin (William Artherton) pakoon matalan turvaluokituksen vankilasta. Clovisilla ei ollut pakoaikeita, mutta pakko hänen on suostua.

Kaksikko lähtee yhdessä tien päälle suuntanaan pieni kaupunki toisella puolen Teksasia. Siellä heidän pieni lapsensa on sijaisvanhempiensa hoidossa. Lou Jean haluaa lapsensa takaisin itselleen vaikka sitten väkisin. Pakomatka ja lapsen noutaminen ei kuitenkaan suju alkuunkaan niin kuin hän on suunnitellut.

Kun Lou Jean ja Clovis joutuvat ottamaan liikennepoliisin konstaapeli Sliden (Michael Sacks) ”panttivangikseen”, poliisipäällikkö (Ben Johnson) ei voi tehdä muuta kuin aloittaa uransa omalaatuisimman takaa-ajon alaisensa pelastamiseksi ja kiltin rikolliskaksikon pysäyttämiseksi.

Kovien ratsastajien erikoisuus on sen roolihahmojen hyvyydessä: Lou Jean ja Clovis ovat hyviä ihmisiä, joskin huonoja valintoja tehneitä. Konstaapeli Slide on nuori ja innokas poliisimies, mutta hyvä ja reilu mies hänkin, puhumattakaan sitten poliisipäälliköstä, joka on ehtinyt tehdä pitkän uran poliisimiehenä joutumatta koskaan ampumaan ketään hengiltä. Tästä kaikesta onneksi puuttuu se sentimentaalisuus, johon Spielberg on myöhemmissä elokuvissaan usein hetkittäin sortunut.

Matkalle mahtuu myös pahoja ihmisiä, mutta ennen kaikkea Lou Jean ja Clovis taistelevat yhteiskuntaa ja byrokratiaa vastaan. Heidän lapsensa on otettu huostaan hyvästä tai huonosta syystä, eikä heillä ole mahdollisuutta saada lasta takaisin.

Jo elokuvan ensimmäinen kuva kertoo mestarillisen elokuvaohjaajan kädenjäljestä, samoin viimeinen kuva. Spielberg oli Kovia ratsastajia tehdessään vain 27-vuotias, mutta otteet ovat varmoja ja visuaalinen näkemys sekä kyky toteuttaa tuota näkemystä erittäin korkeaa tasoa.

Keskivaiheilla aavistuksen verran turhan hitaasti etenevä elokuva on voimakas myös tunnelmassa ja sellaisessa aitoamerikkalaisuudessa, jota on vain harvojen ohjaajien töissä. Spielberg on varakkaan juutalaisperheen poikana elänyt aivan toisenlaisen elämän kuin elokuvansa päähenkilöt, mutta silti hän osaa kuvata näiden elämänpiiriä ja Teksasin pikkukaupunkeja kuin olisi viettänyt koko ikänsä niiden parissa.

Ei ole ihme, että televisiosta ”vihdoinkin” valkokangaselokuvien pariin ponnistanut nuori ohjaaja halusi tehdä ensimmäisen elokuvansa scopena, jota ei tuohon aikaan missään nimessä voinut käyttää televisiotuotannoissa. Uusi, aiempia Panavisionin kameroita kevyempi Panaflex mahdollisti vapaamman kameratyöskentelyn ja intiimimmän kuvaustyylin, joilla on keskeinen rooli Kovien ratsastajien ilmeessä ja tunnelmassa. Monissa kuvissa reunat jäävät pehmeiksi, kuten scopena kuvattaessa usein sattui.

Kovat ratsastajat on vähäsanainen, muttei kuitenkaan tuppisuinen elokuva, joka alkaa kevyenä ja jopa komediallisena, kunnes se pikkuhiljaa matkan edetessä alkaa saada huomattavasti vakavampia ja synkempiä sävyjä. Se on myös mielenkiintoinen seuraaja Kauhun kilometreille, sillä ovathan molemmat niin kutsuttuja tie-elokuvia, mutta keskenään hyvin erilaisia.

Spielbergin ja Hawnin yhteistyö jäi tähän yhteen elokuvaan, mutta ohjaajan yhteistyö säveltäjä John Williamsin kanssa on jatkunut vuosikymmeniä. Spielberg ja kuvaaja Vilmos Zsigmondin tekivät yhdessä myös Kolmannen asteen yhteyden (1978), mutta sen jälkeen unkarilaiskuvaaja ilmeisesti kyllästyi ohjaajan perfektionismiin ja uusien ideoiden tulvaan.

Hyvännäköinen 4K-restaurointi on säilyttänyt filmillisen olemuksensa ja myöskin ne epäskarpit reunat, joita anamorfisten linssien skarppausvaikeudet aiheuttivat. Hyvin miellyttävän näköinen entisöity versio.