Blu-ray-arvostelu: Madame Web (2024) on kuin ylipitkä televisiosarjan jakso

Madame Web alkaa prologilla vuodesta 1973, kun Constace Webb (Kerry Bishé) on matkustanut Ezekiel Simsin (Tahar Rahim) johtaman tutkijaryhmän kanssa Peruun etsimään harvinaista hämähäkkiä, joka saattaisi parantaa Constancen syntymättömän lapsen sairauden. Hämähäkki löytyykin, mutta sitten Ezekiel ottaa Constancelta hengen. Ennen kuolemaa tämä ehtii synnyttää tyttären, jonka alkuasukasheimo toimittaa äidin kotimaahan Yhdysvaltoihin.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Cassie (Dakota Johnson) työskentelee ensihoitajana, on ilmiselvästi sinkku (joskaan hänellä ei ole elokuvassa minkäänlaista yksityiselämää) ja hänen työparinsa (Adam Scott) on ihastunut häneen. Sitten sattuu kummia ja Cassie huomaa näkevänsä tulevaisuuteen. Cassieta vainoaa Ezekiel, josta on tullut hämähäkin pureman seurauksena varsinainen ihmemies.

Mistähän syystä Madame Webistä on pitänyt tehdä epookki? Siksikö, että voisi aina toisinaan ujuttaa kuva-alaan jotakin kahden vuosikymmenen takaisesta populaarikulttuurista tai maailmanmenosta muistuttavaa, kuten esimerkiksi Beyoncén levyn mainoksen suurena seinämaalauksena? Epookista ei oteta oikeasti mitään irti, elokuva voisi ihan yhtä hyvin tapahtua nykyajassakin, ainoastaan kännykät olisivat tuoreempaa mallia.

Madame Web näyttää ja tuntuu television seikkailusarjan hyvin pitkältä jaksolta. Tällaisten suurten markkinatalouden ehdoilla tehtyjen Hollywood-elokuvien kohdalla olisi kohtuutonta syyttää yksin ohjaajaa elokuvan epäonnistumisesta, mutta joka tapauksessa täytyy ihmetellä, miksi naissupersankareista kertovien elokuvien ohjaajiksi on välttämättä löydettävä nainen? Madame Webin ohjaajalla S. J. Clarksonilla on takanaan pitkä ura televisiossa, minkä ei pitäisi olla meriitti elokuvan ohjaajaa valittaessa, pikemminkin päinvastoin ja syyn huomaa lopputuloksessa. Jos yksikään elokuvataustan omaava naispuolinen ohjaaja ei ollut kiinnostunut tämän elokuvan ohjaamisesta, niin miksei sitten etsitty miespuolista ohjaajaa?

Televisiomainen toteutus on Madame Webin suurin ongelma, vaikka eipä käsikirjoitustakaan voi kehua. Elokuvasta on kulunut jo yli puoli tuntia, kun Cassie vielä ihmettelee, näkeekö hän todella tulevaisuuteen ja miten. Painotukset ovat outoja, ikään kuin tolkuttoman pitkä ja hitaasti etenevä elokuva olisi väkisin puristettu lyhyempään (ja silti kaksituntiseen) muotoon.