4K UHD -arvostelu: Flashdance (1983) on audiovisuaalisen tyylittelyn taidonnäyte

Adrian Lynen Flashdancen (1983) pohjana oli tositarina hitsarina työskentelevästä naisesta, joka kävi iltaisin strippaamassa. Siinä on elokuvan lähtökohta, josta ei päästä kovinkaan pitkälle, koska ohjaaja on keskittynyt vain audiovisuaaliseen tyylittelyyn. Sisällön puute ei haittaa, sillä meno on hyvää, musiikki nostalgista ja kuvat kauniita.

Flashdanceen on kuitenkin rakennettu jonkinlainen tarina. Jennifer Beals näyttelee läpimurtoroolissaan Alexia, joka asuu pienessä kaupungissa, työskentelee hitsaajana kaivoksessa ja tanssii iltaisin yökerhossa. Show’hun kuuluu vaatetuksen väheneminen, mutta varsinainen strippari Alex ei ole eikä sellaiseksi halua, vaan haaveilee ammattitanssijan urasta. Esteenä unelman tiellä on itseluottamuksen puute. Työmaan uusi esimies, kaksikymppistä Alexia parikymmentä vuotta vanhempi  mutta komea Nick (Michael Nouri) iskee silmänsä kauniiseen alaiseensa ja päättää auttaa tätä unelmien toteuttamisessa.

Flashdancessa on upeita kuvia syksyisen sateisesta pikkukaupungista, sen pieniltä kaduilta, rumista ja ränsistyneistä rakennuksista sekä tietysti Jennifer Bealsista. Lyne on tarkoituksellisesti hyödyntänyt musiikkivideoiden estetiikkaa, ja monet kohtaukset ovatkin kuin omia musiikkivideoitaan. Visuaalinen leikittely on hurjimmillaan yhdessä tällaisessa kohtauksessa, jossa voimakkaasti välkkyvä valo aiheuttanee lievää huonoa muillekin kuin epileptikoille.

Beals on mukana melkein joka kohtauksessa. Melkein kuin väkisin elokuvaan on kirjoitettu kaksi sivuhenkilöä, joiden elämänvaiheita tarkastellaan muutaman välähdyksen kautta. Yksi heistä on kapakan tarjoilija ja toinen kapakan kokki. Tarjoilija eksyy väärän miehen seuraan ja ajautuu strippariksi. Kokki puolestaan haaveilee stand up -koomikon urasta, vaikkei hänellä ole siihen hommaan minkäänlaisia edellytyksiä. Koomikkokokin hahmon kautta kerrotaan toinen puoli nuoren ihmisen unelmien tavoittelusta.

Paramount Picturesin useamman vuoden takainen 4K-restaurointi julkaistiin jo aiemmin Blu-ray-tallenteena ja nyt vihdoinkin 4K UHD -formaatissa. Adrian Lynen tyylittely valoilla ja väreillä pääsee oikeuksiinsa erinomaisesti värit toistavassa 4K-tallenteessa.

Ainoa moitteen aihe on rajaus: Paramountilla oli jo DVD:n aikakaudella tapana rajata 1,85:1-kuva 1,78:1-kuvasuhteeseen. Sama jatkui säännönmukaisesti Blu-ray-formaatissa, mutta 4K-tallenteissa on sentään toisinaan jätetty tekemättä tämä turha tiukempi rajaus.