Blu-ray-arvostelu: Prey (2023) on yksinkertainen, mutta viihdyttävä jatko-osa Predator – saalistajalle

Dan Trachtenbergin ohjaama Prey on kelpo itsenäinen jatko-osa John McTiernanin Predator – saalistajalle (1987), vaikka tuskin sillä on minkäänlaista ”jälleenkatseluarvoa”, sen verran yksinkertaisista aineksista elokuva on koottu.

1700-luvun lopulle Yhdysvaltojen itsenäisyyden alkuaikoihin sijoittuva Prey kertoo nuoresta intiaaninaisesta Narusta (Amber Midthunder), joka haluaa todistaa olevansa vähintään yhtä hyvä metsästäjä kuin yhteisönsä nuoret miehet. Muuta ei näiden nuorten elämässä juuri olekaan, vaikka primitiivisen elämänmuodon ja ajankohdan huomioon ottaen he ovat onnistuneet harvinaisen hyvin kulmakarvojen nyppimisessä sun muussa ehostautumisessa. No, realismia on kai turha tällaiselta elokuvalta odottaakaan. Päänäyttelijä näyttää siltä kuin olisi valmis kohta päivittämään Instagram-tiliään, ja lavastetut leirit huokuvat samanlaista keinotekoista sommittelua kuin jotkin 1990-luvun televisiosarjat.

Naru joutuu metsällä ollessaan tekemisiin näkymättömän hirviön kanssa. Vanha tuttumme, helvetin ruma ja isokokoinen Saalistaja on laskeutunut avarusaluksellaan lähistölle ja tappaa nyt kaikki vastaan tulevat elävät olennot. Naru ja hänen toverinsa sattuvat hyväksi tai pahaksi onnekseen Saalistajan tielle, ennen kuin se ehtii löytää heidät.

Dan Trachtenbergin esikoisohjaus 10 Cloverfield Lane (2016) on oikein hyvä jännäri, eikä hän ole tehnyt hassumpaa työtä myöskään toisen elokuvansa kohdalla. Epookin falskius häiritsee, mutta Trachtenberg on visuaalisesti lahjakas tarinankertoja, jolla on myös rytmi hallussa. Prey on riisuttu melkein kaikesta turhasta – puolitoista tuntia on mitä mainion mitta toimintaelokuvalle, joka on rehellisesti pintapuolinen viihdepläjäys. Sellaisen parissa viihtyy oikein hyvin.