4K UHD -arvostelu: Babylon (2022) on tutunlainen mutta viihdyttävä rakkaudentunnustus elokuvataiteelle

Damien Chazellen viides elokuva Babylon tahtoisi olla kuin Laulavat sadepisarat (1952), Auringonlaskun katu (1950), The Wolf of Wall Street (2013) ja Once Upon a Time in… Hollywood (2018). Niiden tasolle Babylon ei kuitenkaan missään vaiheessa nouse, mutta erinomaista, valkokankaalta katsottavaksi tarkoitettua viihdettä se on alusta loppuun saakka.

Chazellen itsensä kirjoittama elokuva alkaa 1920-luvun lopun Hollywoodista ja Los Angelesista, joka on vielä suurimmalta osin aavikkoa. Joku rahamies on rakennuttanut autiomaahan linnan, jossa järjestetään koko Hollywoodin kerman paikalle houkuttelevat juhlat tai pikemminkin orgiat. Hollywood todella oli vielä vuosikymmeniä tuon jälkeenkin niin pieni yhteisö, että ihmiset tunsivat toisensa. Sikäli asetelma on uskottava.

Itse orgioiden kuvaus – jossa on mukana pitkä käsivaralla kuvattu kamera-ajo – tuntuu kestävän loputtoman pitkään. Kaikki näytetään ja kaikkea sattuu, jopa Roscoe Arbucklen tapausta muistuttava vahinko, tosin äärimmäisyyksiin vietynä sikailuna. Ökyluokan sekoilu toisi mieleen The Wolf of Wall Streetin vaikka Margot Robbie ei olisikaan molempien pääosassa.

Sekoilun jälkeen päästään itse asiaan – tarinaan ja juoneen. Robbien näyttelemä Nellie haluaa filmitähdeksi ja saa tilaisuuden. Mykkäelokuvaan hän sopii hyvin. Brad Pittin näyttelemä Jack Conrad on mykkäelokuvan suurin elossa oleva tähti, eräänlainen Douglas Fairbanks, toiminta- ja seikkailuelokuvien komea viiksiniekka.

Sitten tulee äänielokuva. Alun tekniset vaikeudet ovat voitettavissa, mutta Nellie ja etenkin Jack huomaavat olevansa paljon suuremmissa vaikeuksissa, kun heidän pitäisi yhtäkkiä osata lausua repliikkejä. Molempien elämä alkaa ajautua raiteiltaan.

Nellien tai Jackin sijasta päähenkilö on meksikolainen Manny (Diego Calva) joka onnekkaiden sattumien kautta ja vilpittömänä, ahkerana ja vähäpuheisena nuorukaisena etenee nopeasti juoksupojasta studion pikkupomoksi asti. Manny on tutustunut Nellieen jo elokuvan alun juhlissa, joiden aikaan kumpikaan heistä ei ollut vielä mitään. Hän ei saa Nellietä mielestään, vaikka aika kuluu ja elämä vie seikkailusta toiseen. Nelliestä tulee Mannyn elämän femme fatale.

Maailma on mennyt sellaiseksi, että on erikseen kehuttava siitä, kun elokuvan tekijät eivät esitä mennyttä maailmaa kuin mitään rotusyrjintää ei olisi koskaan ollutkaan. Babylonissa tosiasiat tiedostetaan. Meksikolainen Manny yrittää salata taustansa ja väittää olevansa espanjalainen – sellaisia vastaanhan jenkeillä ei ollut mitään. Manny keksii tuoda aidot mustaihoiset muusikot musiikkielokuvien tähdiksi, mutta eipä kauakaan, kun tekniikka ja laki joutuvat törmäyskurssille ja musta mies joutuu vetämään kenkälankkia naamaansa. Myös naisohjaajien läsnäolo Hollywoodin alkuvuosina oli totta eikä Chazellen keksintöä.

Hollywoodin alkuajoista kertova epookki on tietysti kuvattu filmille, mutta väreissä ja scopena. Spektaakkelimaisuus olisi kasvanut kuvaamalla elokuvan 65-millisenä, mutta toisaalta se olisi tehnyt käsivaralla kuvaamisen mahdottomaksi.

Babylonilla on kestoa runsaat kolme tuntia, mutta se vierähtää viihtyisästi, vaikka jotkin kohtaukset olisivat selvästi kaivanneet tiivistämistä. Ohjaajan ja muiden tekijöiden rakkaus elokuvia kohtaan näkyy ja tuntuu lopputuloksessa, jossa on mieleenpainuvat hetkensä, vaikka kokonaisuus onkin liian tutunlainen ja laskelmoitu.

4K UHD -tallenne on – kuten suurelta ja uudelta filmille kuvatulta Hollywood-elokuvalta sopii odottaakin – laadultaan moitteeton.