Hölmö nuori sydän (2018)

Hölmö nuori sydän on Oscar-ehdokkuuden saaneen Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan kolmen päätekijän – ohjaaja Selma Vilhusen, käsikirjoittaja Kirsikka Saaren ja tuottaja Elli Toivoniemen – ensimmäinen yhteinen pitkä näytelmäelokuva samalla työnjaolla. Vilhuselle tämä on jo neljäs pitkä elokuva, joskin vasta toinen pitkä näytelmäelokuva. Edellisen, Tyttö nimeltä Varpun (2016), tapaan Hölmö nuori sydän kertoo itseään etsivistä nuorista.

Hölmö nuori sydän päähenkilöt ovat Lenni (Jere Ristseppä) ja Kiira (Rosa Honkonen), 15-vuotiaat koululaiset, joille kerta riittää raskaaksi tulemiseen. Teiniäidin elämä ei monia houkuttelisi, mutta Kiira aikoo pitää lapsen. Lenni lupautuu ottamaan isän vastuun ja Kiiran elämänkumppanikseen, mutta hyvin nopeasti käy selväksi, ettei kumpikaan ole valmis vanhemmaksi. Varsinkaan vastuuntunnoton Lenni, joka vieläpä löytää itselleen isähahmon elämäm kova kolu -tyyppisestä nelikymppisestä miehestä (Ville Haapasalo), jonka äärioikeistolainen aate alkaa kiinnostaa Lenniäkin.

Teiniraskaudesta kertominen ei suinkaan ole uutta, mutta suomalaisessa elokuvassa sitä on käsitelty harvakseltaan. Kohtalon ivaako lie, että viime vuonna sitten valmistui lyhyen ajan sisällä kaksi aihetta käsittelevää elokuvaa – joskin Ilosia aikoja, Mielensäpahoittajan tyttö oli sentään täysi-ikäinen, täysivaltainen ja täysikasvuinen. Hölmön nuoren sydämen kaksi nuorta ovat vielä keskenkasvuisia lapsia, joiden joka toinen sana on vittu, jota toistetaan pitkälti yli sata kertaa. Kiiran kaveriporukassa samaa sanaa ei viljellä, mutta sitten taas joka toinen sana on englantia. Realismia, ikävä kyllä.

Saaren ja Vilhusen elokuvan mukaan onnettommat ihmiskohtalot kulkevat sukupolvesta toiselle. Lenni ja Kiira ovat molemmat kasvaneet ilman isää, ja Kiira on itsekin teiniäidin (Pihla Viitala) vahinkolapsi. Lennin äiti on ollut kyllä täysi-ikäinen, mutta hän on puolestaan viinaanmenevä pikkurasisti. Kun Lenni sitten löytää isähahmon, tämä ei ole enää vain vähän rasisti, vaan varsinainen kansankiihottaja.

Vilhusen elokuva on kuvattu käsivaralta, välillä vakaasti ja toisinaan hyvin huterasti, mutta kuitenkin kokonaisuus toimii mainiosti. Varsinkin kuvan alalaidasta epätarkaksi jääneitä kuvia on tässäkin elokuvassa luvattoman paljon. Kaunistelemattomaan, tyylittelemättömään kuvaukseen eivät sovi ilmakuvat kaupungista ja muut suuren maailman hienoudet – tiivis vaihtelu sisä- ja ulkokuvien välillä pitää jo yksistään huolen siitä, ettei tämä ole taas yksi tunkkainen sisätiladraama. Kuvauksesta vastaa ruotsalainen Lisabi Fridell, jonka lisäksi myös muun muassa leikkaajat ja lavastaja ovat ulkomaalaisia (kyseessä on suomalais-alankomaalais-ruotsalainen yhteistuotanto).

Tiivis, tehokkaasti kerrottu Hölmö nuori sydän jättää katsojalle runsaasti tulkinnanvaraa – lähtien siitä, onko teiniraskaus hyvä vai huono idea. Sanomaa ja asiaa tekijöiltä ei puutu: teiniraskaus, maahanmuuttajiin kohdistuvat epäluulot ja täysiverinen rasismi samassa elokuvassa.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja ja yksi pidennetty kohtaus, muutamia koosteita sekä kuvia ja traileri.

DVD-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: