Suomen hauskin mies (2018)

Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan kirjoittaman Suomen hauskimman miehen tie valkokankaalle oli niin pitkä, että se ehti ensin esille näytelmänä Helsingin Kaupunginteatterissa. Jalmari Parikan elämäntarinan innoittama tragikomedia on kertomus sisällissodan ajoilta, kun taistelut ovat lakanneet, mutta vankileirit ovat täynnä punaisia ja kuningasaate on valloillaan tiettyjen piirien keskuudessa.

Martti Suosalon näyttelemä Parikka päätyy eräälle vankileireistä Helsingin saaristoon. Siellä hänellä on monia tuttavia, vanhoja kollegoita työväenteatterista, eikä teatterinjohtaja-näyttelijän ja lopun karonkan jälleennäkeminen ole erityisen iloinen. Vielä surullisemmaksi se muuttuu, kun kuolemantuomio uhkaa valkoisten tappamiseen osallistuneita teatterilaisia. Parikka ja kumppanit saavat viimeisen mahdollisuuden: heidän on pantava pystyyn huvinäytelmä saksalaisille vieraille. Jos vieraat nauravat, teatterilaiset saavat elää.

On melkoinen häpeä, että Suomen hauskin mies oli vuoden 2018 ainoa pitkä näytelmäelokuva sisällissodasta. Kujanpään neljäs pitkä elokuva ei yritäkään olla kuvaus sodasta ja sen syistä, ei oikeastaan välittömistä jälkiseuraamuksistakaan, vaan eri asenteiden ja maailmankatsomusten yhteentörmäyksen aiheuttamasta sekasorrosta, joka nuoren itsenäisen kansakunnan riveissä vallitsi. Repliikeissä tuodaan esille valkoisten toimet Viipurissa, mutta ei punaisten terroria. Aivan näin yksipuolinen koko elokuva ei ole, vaikka ei siitä kovin puolueetontakaan kuvaa saa. Sadan vuoden takaiset kaunat ovat yhä voimissaan.

Kujanpää on luonut elokuvaan hektisen tunnelman, mikä tietysti on asiaankuuluvaa, kun päähenkilöt yrittävät kiireesti luoda hauskan näytelmän ja säilyttää henkensä. Käsivarakuvaus on elävää, mutta selkeää (kuvaajana Heikki Färm) ja elokuvan rytmi erittäin nopea.

Suosalon lisäksi elokuvassa keskeisissä rooleissa nähdään Jani Volanen ja Leena Pöysti, jotka näyttelevät vankileirin sadistista johtajaa ja tämän inhimillistä, äitimäistä vaimoa. Jing ja jang, musta ja valkoinen kohtaavat siinä missä punainen ja valkoinenkin. Tyypit ovat hyvin yksinkertaisia ja tunnistettavia – on helppo tietää heti kättelyssä, kenen joukoissa kukin seisoo elokuvan loppuessa.

Kujanpää on ottanut itselleen haasteellisen tehtävän: tasapainottelu haudanvakavan historiallisen tarinan ja makaaberin farssin välillä. Parikymmentä vuotta sitten Suomen hauskin mies olisi taatusti aiheuttanut aivan toisenlaisia tuntoja suuressa yleisössä kuin tänä päivänä, jolloin vuoden 1918 tapahtumat alkavat olla jo taakse jäänyttä elämää. Näin on pakkokin olla, kun yksikään sodan veteraaneista ei ole enää elossa. Jäljellä ovat vain ne tulevat sukupolvet, joita onneksi ainakin tähän mennessä maailman historiassa on aina ollut enemmän kuin menneitä.

LISÄMATERIAALI:

Elokuvan traileri.

DVD-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: