Säkkijärven polkka (1955)

Mitä Suomen Filmiteollisuus edellä, sitä Fennada-Filmi perässä. Särkän tallissa tehtiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa peräti kolme kuplettimestari J. Alfred Tannerin ympärille rakennettua elokuvaa, jotka kaikki Ville Salminen ohjasi. Seuraavaksi Särkkä kaavaili Vili Vesterisen elämään pohjautuvaa Säkkijärven polkka -nimistä elokuvaa, johon Reino Helismaa laati käsikirjoituksen. Vesterinen kuitenkin hylkäsi Helismaan käsikirjoituksen, eikä SF koskaan tehnyt filmiä. Sen sijaan Fennada teki ja vieläpä Salmisen ohjaamana.

Salmisen, Kaarlo Nuorvalan ja Usko Kempin käsikirjoittama Säkkijärven polkka on erittäin romantisoitu, vain vähäisissä määrin todenmukainen kertomus Vesterisen tiestä terijokelaispojasta arvostetuksi pohjoismaiseksi hanuritaiteilijaksi. Terijoen kesäisinä päivinä nuori Vesterinen (Sakari Jurkka) soittelee huiluaan ja laiskottelee talossa, jossa hänen pitäisi olla renkinä. Talon mukavan isännän (Santeri Karilo) vielä mukavampi tytär Mirja (Marjatta Kallio) on kovasti ihastunut Viliin, jolle hän hankkii lahjaksi kaksirivisen hanurin. Sitä soittelemalla Vilistä tehdään seudun epävirallinen pelimanni, ja hän alkaa tienata rahoja Viipurin musiikkiopistoa varten.

Varsinkin Mirja patistaa saamatonta poikaa lähtemään opintielle – mutta kun Vili sille lähtee, ei hän erityisemmin musiikkiopistossa pärjää ja alkaakin elättää itseään erilaisilla soittokeikoilla. Mirjan ja Vilin välille kehittyy kolmiodraama, kun Vilin musiikkiopistotoveri ja kämppäkaveri Jaakko (Ekke Hämäläinen) on herras- ja muutenkin mukavana miehenä Mirjan mieleen, Vilin puolestaan keskittäessä ajatuksensa hanuriinsa.

Karjalan kauniit kesäiset kunnaat, vanha Viipuri ja eilispäivän Helsinki ovat Salmisen romantisoidun taiteilijakuvauksen tapahtumapaikkana. Filmi kuitenkin alkaa nykypäivästä, yhdestä pienestä kohtauksesta, jossa aito ja oikea Vesterinen nähdään kuuntelemassa kadulta kuuluvaa hanurinsoittoa. Siitä alkaa matka muistoihin, jotka tässä tapauksessa ovat jopa niin keksittyjä, että filmi tuo mieleen sota-ajan eskapistiset romanttiset komediat. Mikään Kulkurin valssi Säkkijärven polkka ei kuitenkaan ole; Salmisen elokuvan tarina on täysin uskottava, kertomus miehestä matkalla ryysyistä rikkauksiin, miehestä, jolla on onnea urallaan ja vedonlyönnissä, mutta ei rakkaudessa.

Säkkijärven polkka oli myös Salmisen ”Karjala-trilogian” avausosa; seuraavana vuonna valmistuivat Evakko ja uusi elokuvasovitus Anusta ja Mikosta. Näistä kolmesta – ja ylipäätään Salmisen elokuvista –  Evakko on aivan ylivoimainen ykkönen niin tarinan kuin toteutuksenkin suhteen. Evakon visuaaliseen vahvuuteen verrattun Säkkijärven polkka on vähän mielikuvituksettomasti, mutta ammattitaitoisesti tehty draamakomedia, jonka viehättävyys on Jurkan karismaattisessa pääosasuorituksessa ja elokuvan mollivoittoisessa tunnelmassa.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Karusellilla kesään (1955, ohj. Väinö Vento).

DVD-JULKAISU