Oscar-palkittu Luise Rainer kuoli 104-vuotiaana

William Powell ja Luise Rainer elokuvassa Ziegfeld, naisten kuningas (1937). MGM.

Kahdella Oscarilla palkittu näyttelijä Luise Rainer kuoli tänään keuhkokuumeeseen 104 vuoden ikäisenä kotonaan Lontoossa. Rainer oli syntynyt 12. tammikuuta 1910, lähteestä riippuen joko Düsseldorfissa Saksassa tai Wienissä Itävallassa. Kuolemasta uutisoi Associated Press.

Rainerin elokuvaura alkoi Itävallassa, ja Hollywoodiin hän lähti 1930-luvun puolivälissä MGM-studion tehtyä sopimuksen hänen kanssaan yhtiön kykyjenetsijän "löydettyä" Rainerin Euroopasta. Ensimmäisessä Hollywood-elokuvassaan, Robert Z. Leonardin komediassa Harha-askel (1935), Rainer näytteli naispääosan William Powellin vastanäyttelijänä. Leonardin ohjaamassa, 176-minuuttisessa Ziegeld, naisten kuningas -elokuvassa (1936) Powell ja Rainer saivat seurakseen Myrna Loyn. Broadway-tuottaja Florenz Ziegfeldin elämästä kertonut elokuva oli Pohjois-Amerikassa vuoden ensi-illoista toiseksi katsotuin ja sai peräti seitsemän Oscar-ehdokkuutta. Lopulta se palkittiin parhaana elokuvana, Rainerin naispääosasta ja Seymour Felixin tanssikoreografioista.

Powell & Rainer -kaksikkoa hyödynnettiin vielä George Fitzmauricen ohjaamassa romanttisessa vakoojatarinassa Keisarin nimessä (1937). Rainerin uran kannalta merkittävämpi tapaus oli Sidney Franklinin ohjaama Hyvä maa, Pearl S. Buckin romaanin filmatisointi, jossa Rainerin vastanäyttelijänä nähtiin Paul Muni. Vuoden yhdeksänneksi katsotuin elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta, mm. parhaasta elokuvasta, mutta voitoiksi muuttuivat vain Rainerin naispääosaehdokkuus ja Karl Freundin kuvausehdokkuus. Rainerista tuli historian ensimmäinen näyttelijä, joka voitti pääosanäyttelijän Oscarit peräkkäisinä vuosina. Rainerin kuoltua 1930-luvulla parhaan naisnäyttelijän Oscarin voittaneista yksikään ei ole enää elossa.

Rainer ehti näytellä vuoden 1937 aikana myös Frank Borzagen Suurkaupungin vallassa, vastanäyttelijänään Spencer Tracy.

Kahden Oscar-palkinnon jälkeen Rainerin ura lähti alamäkeen, johon vaikuttivat riidat studion kanssa, muutto Hollywoodista New Yorkiin ja onneton avioliitto kirjailija Clifford Odetsin kanssa. Avioliitto Odetsin kanssa kesti vuodet 1937–1940. Vuonna 1945 Rainer avioitui Robert Knittelin kanssa, jonka kanssa solmittu liitto kesti miehen kuolemaan saakka vuoteen 1989. Liitosta syntyi yksi tytär.

Richard Thorpen Frou Froussa (1938) Rainerin vastanäyttelijänä nähtiin Melvyn Douglas. Julien Duvivierin Unohtumaton valssi (1938) kertoi Johann Strauss II:sta, jota näytteli Fernand Gravey. Robert B. Sinclairin ohjaamassa ja Mervyn LeRoyn tuottamassa elokuvassa Tyttöjä alle 20:n (1938) Rainer ja Paulette Goddard näyttelivät nuoria näyttelijättäriä. Tähän elokuvaan päättyi Rainerin tähtiaika, näyttelijän omien kertomusten mukaan hänen omasta tahdostaan, sillä hän ei kestänyt Hollywood-filmitähden elämää.

Toisen maailmansodan aikaan Rainer debytoi Broadwaylla ja teki yhden elokuvan mittaisen paluun Hollywoodiin Frank Tuttlen ohjaamalla Hostages-sotaelokuvalla (1943). 1950-luvun puolivälissä hänen kerrotaan näytelleen saksalaiselokuvassa Der erste Kuß (1954). Viimeisen esiintymisensä valkokankaalla Rainer teki Károly Makkin The Gamblerissa (1997), jonka muita niminäyttelijöitä olivat Michael Gambon, John Wood ja Dominic West.

Televisiossa Rainer esiintyi näytelmissä ja muutamassa sarjassa, mm. yhdessä Lemmenlaivan jaksossa vuonna 1984. Viimeisen TV-roolinsa hän teki vuonna 1991 puolituntisessa sveitsiläisessä TV-elokuvassa A Dancer.